keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Finncon '14: "Kyllä se siitä" ja muita valheita (osa 4)

Viimeinen rutistus vielä!

Railakkaan lauantain jälkeen yritimme pitää sunnuntaina hieman matalampaa profiilia. Paneeleistakin osallistuimme vain kolmeen. Kieltämättä edellisyön drinkit ja hellesää uuvuttivat alta aikayksikön.

Tämä postaus koskee siis sunnuntaita (osa 1).

11:00 - 12:00 Vaniljavanukasta ja vaihtoehtoja
13:00 - 14:00 Maailmankaikkeuden paras turistikohde


Magdalena Hai, Hanna Matilainen, Pasi Karppanen ja Saara Henriksson.

11:00 - 12:00 Vaniljavanukasta ja vaihtoehtoja

Saara Henrikssonin vetämässä paneelissa puhuttiin kotimaisen spefin monimuotoisuudesta ja suvaitsevaisuudesta. Henriksson alusti keskustelua kertomalla 1970-luvun feministisestä liikkeestä, joka näkyi myös kirjallisuudessa. Esimerkiksi Margaret Atwoodin kirja Orjattaresi edustaa tätä aikakautta. Karppanen mainitsi Ursula Le Guinin klassikkoteoksen Pimeyden vasen käsi, jossa päähenkilö matkustaa planeetalle, jonka asukkaat ottavat itselleen sukupuolen vain ollessaan kiimassa. Muut panelistit eivät olleet oikeastaan tutustuneet tämän ajan ja suuntauksen kirjoihin.

Henriksson kyseli halutaanko Suomessa spefiin lisää monimuotoisuutta. Matilainen uskoo näin. Hyvänä esimerkkinä vaikkapa uunituore Keskilinnan ritarit sarja, joka käsittelee homoutta keskiaikaisessa maailmassa. Nykyään näemme myös enemmän naissankareita, jotka saavat olla naisellisia, kun taas aiemmin heiltä odotettiin melkeimpä maskuliinista käytöstä (Lara Croft naispuolinen Indiana Jones). Hain mielestä Suomessa ei ole liikettä monimuotoisuuden puolesta, mutta tarve ja toive ovat luoneet liikehdintää. 

Karppanen uskoo, että yhteiskunnan muutos näkyy myös taiteessa. Esimerkiksi rotu-ja naisasiat heijastuivat ilmapiirin muutoksen myötä Yhdysvalloissa sarjakuviin, kun aiemmin sankarit olivat vain valkoisia miehiä. Henriksson pitää luokkaa, rotua ja sukupuolta asioina, jotka vaikuttavat aina keskenään ristiin. Matilainen korostaa, ettei homous ole monimuotoisessa kirjallisuudessa koko jutun pointti, vaan yksi hahmon ominaisuus. Hai mainitsee, että realismilanussa käsitellään sukupuoli-ja seksuaaliasioita usein ongelmalähtöisesti, kun taas spefissä ei ole perinnettä tälle.

Henrikssonin mielestä Suomi asettaa omat haasteensa monimuotoisuudelle: Meiltä esimerkiksi puuttuvat sukupuolittavat pronominit. Toisaalta kirjoissa on harvemmin kuvia, joten lukijat saattaa muodostaa täysin väärät johtopäätökset ja havahtua totuuteen hahmojen sukupuolesta, seksuaalisuudesta tai rodusta vasta myöhemmin. Hai kiinnittäisi tässä huomiota kirjailijan tarkoitukseen: halutaanko lukijaa shokeerata paljastuksella vai tapahtuuko se orgaanisesti? Hänestä on virkistävää, kun sukupuolta ei aina tuoda ilmi.

Conista tarttui mukaan myös tällaisia kavereita. ♥ ♥ 

Karppanen näkee Suomen monokulttuurina, jossa monimuotoisuus on yhä marginaalissa. Rodun elementit myös häivytetään usein tekstistä, jolloin lukija kuvittelee hahmot automaattisesti valkoisiksi. Yleisöstä kerrottiin, että Harry Potterin USA versiossa joidenkin hahmojen ihonväri on kirjoitettu selvästi auki, kun taas alkuperäisessä sitä ei mainita. Hain mielestä lukija tulkitsee hahmot aina itsensä kaltaiseksi, jossei heidän ominaisuuksiaan kerrota selvästi. Toisaalta USA:ssa media muokkaa ihmisten ajattelua niin paljon, että vaikkapa latino saattaa kuvitella hahmot automaattisesti valkoisiksi.

Matilainen pohtii, pitäisikö lukijan opetella ajattelemaan vaihtoehtoja tietoisesti? Henrikssonin mielestä hahmon rodun aukikirjoittaminen ja alleviivaaminen on omituista. Onko tässä mahdollisuus ruokkia stereotypioita?

Toisaalta sitä myös tarvitaan, kuten maailmalla tapahtuva "whitewashing" todistaa. Termi tarkoittaa ei-valkoisten hahmojen muuttamista valkoisiksi esim. tarinoiden filmatisoinneissa. Näin on käynyt mm. Maameren tarinoiden minisarjalle (2004) ja Avatar the last airbender elokuvalle (2010). Myös uusimmassa X-men elokuvassa, The Days of Future Past, siirrettiin naishahmon tarina mieshahmolle (Kitty Pride alkuperäisessä sarjakuvassa, Wolverine elokuvassa). Kaupalliset syyt ohjaavat usein näitä valintoja.

Yleisöstä kerrottiin, että USA:n käsikirjoituskoulussa ohjataan kirjoittamaan nimenomaan mieshahmojen tarinoita. Syyksi nimetään tutkimus, jonka mukaan miehet eivät katso naishahmojen tähdittämiä elokuvia. Kyseistä tutkimusta tosin ei olla koskaan tehty. O.O

Kävimme ihastelemassa tauolla lohikäärmeaskartelun tuloksia.
Kieltämättä harmitti kovasti, ettemme ilmoittautuneet sinne. ;;__;;

Hain mielestä kirjailijan on mietittävä mitä kirjoittaa, sillä kirjat muokkaavat myös todellisuutta. Hänestä on surullista, että massamenestys Game of Thrones on niin vanhoillinen, vaikka tarinassa olisi mahdollisuus progressiivisuuteenkin. Henriksson huomauttaa, että GOT:in värilliset kansat ovat orjakansoja. Hän uskoo, että kirjailijat osaavat myös kirjoittaa oman kokemuksensa ulkopuolelta, vaikka kosketuspinnan puute voi epäilyttää. Hai sanoo, että "Jos pystymme kirjoittamaan tarinoita ihmissusista, miksei myös vähemmistöistä?"

Henriksson uskoo, että lukija miettii hahmoja myös kirjoittajan taustan mukaan. Karppasen kokemuksen mukaan 90% kirjoituskilpailu Novan osallistujista kirjoittaa omaa sukupuoltaan. Matilainen on huomannut, että hänen omalle lapselleen on hyvin tärkeää tietää mitä sukupuolta kirjan hahmo on. Karppanen kertoo, että ensimmäinen kysymys synnytyksen jälkeen on lapsen sukupuoli, eikä vaikkapa äidin vointi.

Henriksson kehuu Siiri Enorannan Nokkosvallankumousta, jossa päähenkilön sukupuolta ei kerrota alkuun ja hänen homoutensakin on täysin normaali asia. Matilainen on huomannut, että kun tekstissä piilotellaan hahmon sukupuolta, on hahmo melkein aina homo. Hain mielestä suomalainen spefi ei ole ongelmalähtöistä, eikä se vedä itseensä huomiota, jolloin se jää myös herkästi sivuun.

Suosituksista mainittiin ainakin Risingshadow:n ketju, jonne on kerätty aihetta käsitteleviä kirjoja. Myös Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi näyttää muodostuneen tämäntyyppisen keskustelun kiintiövastaukseksi, vaikka on aika todennäköistä, että aiheesta kiinnostyneet tietävät edes sen etukäteen.

Paneelissa puitiin kieltämättä mielenkiintoista aihetta ja yleisökin oli aktiivinen, mutta tämä jäi minusta aika pintaraapaisuksi ja yksipuoliseksi. Aihepiirin tarkempi rajaus olisi ollut paikallaan ja ehkä paneeliin olisi voinut houkutella myös jonkun vähemmistön edustajan? Kannattaa tsekata seuraavasta postauksesta englanninkielisen LGBT paneelin sato.

(vas) Umbrovialainen ihmissusi, Talvilaakson Emäntä, Pohjolan Turjake
ja hyvin epäilyttävä matkaopas Jake Cannon.

13:00 - 14:00 Maailmankaikkeuden paras turistikohde

Tämä oli mukavan rento paneeli. Shimo Suntilan intergalaktinen pandimensionaalinen matkatoimisto tosin kuulostaa yhä sangen epäilyttävältä tai ainakin turvattomalta tavalta matkustaa paikasta toiseen:

"Voitte heittää henkenne tavalla, jota ette ole kuvitelleetkaan!" - Kenties extremekokemusten havittelijoille? O.o'

Paikalla olivat Talvilaaksossa majataloa pitävä Emäntä (Alatalo, Mustien ruusujen maa), Rahel Barucha, ihmissusi Umbroviasta (Hai, Gigi ja Henry) ja Turjakkeeksi haukuttu kauppamies viikinkiajan Pohjolasta (Hannila, Kaukamoinen). Rahelin matkakommelluksista Finnconiin on enemmänkin juttua Magdalena Hain blogissa.

Talvilaakson äärimmäisen kylmää vuoristoa ja Emännän luksusmajataloa suositeltiin erityisesti rikollisille, jotka haluavat kadota vähin äänin. Talvilaaksossa on ikävä kyllä paleltumisvaara, mutta siellä luvataan leikata jäätyneet varpaat ja sormet pois! Matkassa yhdistyvät Survivor ja Suurin pudottaja!

Viikinkiajan Pohjolassa ihminen on luomua. Paikalle kannattaa tulla erityisesti Juhannuksen Vakkajuhlien aikaan, koska silloin saa kärpässienistä parhaat henkimatkat - jotkut pääsee jopa takaisin. Maksaa voi oravannahoilla!

Umbroviaa suositeltiin patikoitsijoille, joilla on nopeat refleksit. Maan sisällissota saattaa tehdä matkasta mielenkiintoisen, mutta Rahel lupaa viedä kiinnostuneet mukanaan kuninkaan palatsiin syömään Luopion sydämen! Susikuningatar nousee! Menetetyt ruumiinjäsenet voi korvata keinotekoisilla.

Sunnuntain viimeinen paneeli seuraavassa postauksessa. ;)

7 kommenttia:

  1. Sinä olet ollut ahkerana! Minä en ole saanut edes aloitettua raportointia. Ehkä huomenna? Ehkä...

    Tosiaan joku vähemmistön edustaja tai muuten aiheeseen erityisesti perehtynyt olisi voinut tehdä terää vähemmistöpaneelille (kun vertaa miten paljon terävämmin Morgan ja Van Rooyen osasivat asioita analysoida). Hyvä toisaalta ainakin se, että aiheesta keskustellaan ja saadaan suomalaistakin näkökulmaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luojan kiitos urakka on nyt ohi! O.O Olen ihan dööd.

      LGBT-paneeli hyötyi selvästi aiheen rajauksessa. Nythän Vaniljavanukkaissa käsiteltiin sukupuolta (lähinnä cisnaisia), seksuaalisuutta (homoja) ja rotua. Homoja ja hyviä naishahmoja on toki näkynyt suomalaisissa kirjoissa, mutta entäs transsukupuoliset hahmot jotka eivät ole hirviöitä vaan ihan ihmisiä? Entäs biseksuaalit hahmot? Miten paljon spefissä on vaikkapa maahanmuuttajahahmoja?

      Näin muiden kirjoittajien kustantamorundeja seuranneensa voin myös sanoa, ettei ongelmalähtöisyys ole täysin poissa Suomesta. Yhden kustantamon palaute kässäristä olisi nimittäin kaivannut sitä kässärin seksuaalivähemmistöhahmoille. Vanhanaikaisia asenteita on yhä. O.o'

      Poista
    2. Seuraavan (ei syksyllä ilmestyvän vaan siitä seuraavan) romaanini päähenkilö on transnainen. :-> Se on vähän siinä ja siinä, että onko romaani spefiä. (Kirjassa on myös argentiinalainen maahanmuuttajanainen, monta naispuolista autistia ja yksi nainen joka sanoo olevansa biseksuaali, mutta se ei ole aivan yksiselitteistä.) Monissa teksteissäni on saman sukupuolen parisuhteita, joissa ei sanota hahmon olevan homo/lesbo, mutta lukija varmaan helposti niin tulkitsee (eikä bi). Toisaalta yksi lukija oli tulkinnut heteron hahmoni olevan bi...

      Monet suomalaiset kustantamot tuntuvat yhä valitettavasti vieroksuvan homo- ja lesbosuhteita, vaikkei uskoisi. Tutuilla on tällaisia kokemuksia. Jännästi myös HLBTIQ-romaanit tuntuvat jossain määrin kasautuvan tietyille kustantamoille, mikä viittaisi samaan ilmiöön.

      Kiitos vielä raporteista!

      Poista
  2. Joo, tuo on niin laaja aihe, ettei 45 minuutissa ehdi todellakaan raapaista kuin pintaa. Ehkä seuraavalla kerralla kannattaisi olla eri paneelit eri aiheille? Ja tuosta tulee sitten helposti se käsitys, että Suomessahan on kaikki hyvin, kun homohahmoja ja vahvoja naisia on paljon, eikä huomata, miten paljon puuttuu muita vähemmistöjä (ja biseksuaalisuuden olemassaolon tunnustaminen tuntuu aina olevan jotenkin kauhean vaikeaa, on niin paljon kätevämpää kun on vain homo/hetero-kahtiajaottelu). Esitit tosi hyviä esimerkkejä siitä, millaisia hahmoja ei pahemmin näy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulen, että olen itse perehtynyt jo niin paljon, että paneeli jäi siksi hieman laimeaksi. Sellaiselle kuulijalle, jolle nämä asiat ovat uusia, oli varmasti paljon tietoa. :)

      Paneelista jäi tosiaan aika positiivinen käsitys asioista, vaikka parannettavaa olisikin. Suomi on toisaalta niin pieni maa, ettei meillä kirjoiteta pahemmin realistisiakaan maahanmuuttajakirjoja tai transaiheisia (koko ajan mennään kyllä parempaan suuntaan).

      Olen ymmärtänyt, että bissejen näkymättömyys on aika laaja ilmiö, jota esiintyy myös homopiireissä. Ja kyllähän sinne mahtuu bissejen, heteroiden ja homojen lisäksi vielä aseksuaalisuutta ja panseksuaalisuutta jne. ;)

      Poista
  3. Taas mukavan kattava raportti. Oli kiva palauttaa mieleen paneelit, joissa olin, mutta joista en jostain syystä muistanut mitään jälkeenpäin! Nyt taas muistan :)

    Vaniljavanukas-paneelista tuli mieleen juttu: novelli, jolla osallistuin Novaan, oli kahden miehen keskustelu, mutta he keskustelivat koko ajan eräästä naisesta. Päähenkilö silti tavallaan oli mies. En kyllä tätä erityisemmin suunnitellut, sen kun kirjoitin menemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei minullekaan jäisi juuri mitään mieleen, ellen teksi muistiinpanoja. Näitä on hauska lueskella itsekin myöhemmin. :)

      Hmmm, erikoinen ratkaisu novelliin. Tuo voisi olla hauska lukea joskus.

      Poista