keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Finncon '14: "Kyllä se siitä" ja muita valheita (osa 5)

 
Mukaan lähti myös STK:n uunituore kirjoitusopas. :D

Viimeiseen postaukseen jäi enää yksi paneeli, sekä tunnelmakuvia reissulta. Myyntipöytien vetovoima ei myöskään hellittänyt vaan con-budjetti meni viimeistä kolikkoa myöten. ;;___;;

Tämä postaus koskee sunnuntaita (osa 2)

14:00 - 15:00 LGBT in science fiction and fantasy

(vas) Suzanne van Rooyen, Markku SoikkelI ja Cheryl Morgan.

14:00 - 15:00 LGBT in science fiction and fantasy

Vertailut eivät ole minusta täysin reiluja, mutta kahdesta vähemmistöpaneelista englanninkielinen oli kieltämättä antoisampi. Olen iloinen, että menimme täpötäyteen paneeliin ajoissa! Kuulijoita nimittäin jouduttiin käännyttämään ovelta jo 10 min ennen paneelin alkua.

Cheryl Morgan naureskelikin heti aluksi, että "LGBT-asiat eivät näköjään kiinnosta ketään" ja twiittasi täydestä salista. Ilmeisesti Morgan on suunnitellut samankaltaista ohjelmaa myös ensivuoden Archipelaconiin, mutta isompaan tilaan, jotta kuulijoitakin mahtuu joukkoon enemmän. :)

Cheryl Morgan on ensimmäinen avoimesti transsukupuolinen Hugo-palkinnon voittaja. Hän kuitenkin kokee, että maailmalla monimuotoisuus ja avoimuus kaipaavat enemmän työtä, erityisesti fandomin omissa tapahtumissa. Worldconissa pitäisi olla LGBT-aiheisia paneeleja. Hänestä näkyvyyden puute on edelleen suuri ongelma. Morgan kertoo, että LGBT-aiheisia kirjoja on ollut olemassa jo kauan (hän mainitsi esimerkin 1940-luvulta), mutta ne on vaiettu kuoliaaksi. Keskustelun avoimen tärkeys näkyy tässä.

Van Rooyen on kirjoittanut jonkin verran LGBT-hahmoja. Hänestä Young Adult-genressä monimuotoisuus näkyy jo. Esimerkiksi Twitterissä on käynnissä "We need diverse books" kampanja. Toisaalta LGBT:stä on muodostumassa myös trendi, eikä sitä aina toteuteta hyvin kirjoissa. Tietämättömyys voi johtaa mm. haitallisten stereotypioiden leviämiseen. Van Rooyen on nähnyt paljon uusia vähemmistöihin kuuluvia kirjailijoita. Agentit ovat myös innostuneet LGBT:stä ja moni on päivittänyt julkiseen profiiliinsa "LGBT friendly" tekstin, mikä on hänestä hieman hassua.

Kustannusmaailmassa näkyi jokin aika sitten paljon whitewashingia, eli hahmojen ihonvärin ja etnisyyden korvaamista valkoisella. Tämä on ilmeisesti luultua yleisempää. Hänestä on ikävää, että YA keskittyy yleensä pinnallisiin ominaisuuksiin romantiikassa. Sankarilla on oltava sixpack ja mallin ulkonäkö jne. Van Rooyen haluaisi nähdä transsukupuolisen Katniss Everdeenin. 

Ikäväksemme missasimme taidekulmauksen lauantaina
ja sunnuntaina ei ollut enää käteistä printtien ostoon! ;;__;;

Morgan kertoo, että ketjukirjakauppojen (esim Barnes & Noble) sisäänostajilla on suuri valta. Ketjukaupat tuottavat 80% kustantamon myynnistä, jolloin muutaman sisäänostajan on mahdollista tehdä omia vaatimuksiaan: "Otamme tämän kirjan jos..." Tummaihoisten sankareiden kirjat eivät myy kuulemman yhtä hyvin kuin valkoisten, joten ne muutetaan. :(

Soikkelin mielestä LGBT-hahmot ovat menestyneet Suomessa hyvin. Erityisesti kyberpunkin rantautuminen Suomeen auttoi esittämään heidät kiinnostavina ja cooleina. Morganista historiaa ei voi tuomita yksiselitteisesti, koska silloin LGBT:stä ei yksinkertaisesti voinut kirjoittaa avoimesti, vaan hahmoista oli kerrottava allegorian kautta esimerkiksi avaruusolentoina. Transihmisiä on vain hyvin pieni määrä populaatiosta. Yleisestiottaen transihmisistä kirjoittavatkin ei-transihmiset ja osa on mennyt tässä hyvin, hyvin metsään. 

Morgan on kuitenkin sitä mieltä, että kirjailijat voivat kehittyä. Ian McDonald kirjoitti kirjan The Sacrifice of fools, jossa avaruusolennon saapuivat maahan ja ihmiset halusivat tulla itsekin kirurgisesti avaruusolennoiksi. Tarinan opetus oli "ettei näistä ihmisistä voisi koskaan tulla avaruusolentoja". McDonald ei kenties ihan tajunnut tarinansa allegoriaa, mutta hän petrasi myöhemmässä kirjassaan River of gods, jossa hän kirjoitti muunsukupuolisesta hahmosta ja onnistui tässä täysin.

Van Rooyen kertoo, että kaapistatulotarinat ovat hyvin yleisiä. Toisaalta seksuaalivähemmistöt kaipaisivat itse tarinoita, joissa suuntautumista ei tarvitse paljastaa ja problematisoida, vaan hahmot ovat sinut itsensä kanssa jo tarinan alkaessa. Näitä tarinoita on hyvin vähän. 

Kustantamot yrittävät yhä "suojella" nuoria, joten ne sterilisoivat YA kirjoja. Esimerkiksi homohahmojen välinen suudelma johtaa isompaan ikärajaan kuin heteroiden suudelma. Hahmojen homoutta myös piilotellaan kirjojen kansista ja kuvauksista, jotta myynti ei kärsisi. Tämä on johtanut "varokaa, sisältää homosisältöä!" tyyppisiin arvosteluihin.

 Sir Roin myyntipöydältä löytyi myös Edgar Allen Poe! XD

Morganin mielestä fanifiktion slash eli homorakkaustarinat ovat heteronaisten fantasioita, eivätkä siten varsinaista homohahmojen edustusta. Slashilla on oma problematiikkaansa. Soikkeli kertoo, että LGBT:llä on pitkä hyväksikäytön historia - esimerkiksi lesbohahmoja on käytetty pitkään miesten fantasioissa. 

Van Rooyen selventää slashin problematiikkaa: osa ihmisistä luulee, että fanifiktion homotroopit esittävät LGBT-ihmiset sellaisina kuin he ovat. Sen sijaan homotroopit viljelevät paikkaansapitämättömiä yleistyksiä homohahmoista - esimerkiksi tekevät toisesta osapuolesta "naisen". Tarinat myös vilisevät stereotypioita, jotka muokkaavat ihmisten suhtautumista homoihin arkielämässäkin. Naiset saattavat etsiä "homokaveria" itselleen tämän perusteella. 

Morgan ei ole täysin vakuuttunut Ursula Le Guinin klassikkokirjasta Pimeyden Vasen Käsi. Se ei ole hänestä transkirja, koska sukupuolen vaihtaminen on avaruusolennoille luonnollinen osa heidän yhteiskuntaansa. Näin ollen sukupuolen vaihtaminen ei aiheuta syrjintää, pelkoa tai epäluuloa oman lajin edustajissa. Kirja oikeastaan pyrkii järkyttämään sukupuolen vaihdoksilla, mikä ei ole hänestä hyvä juttu. Etenkin ulkomailla termiä "gendershock" on käytetty hyväksi esim. murhaoikeudenkäynneissä, joissa järkyttynyt hetero on murhannut LGBT-ihmisen, koska järkyttyi totuudesta niin paljon. "Minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin murhata!"

Van Rooyenin mielestä ihmiset eivät ymmärrä omaa viehtymystään transihmisiin, jolloin he hämmentyvät. Häntä inhottaa ajattelumalli, jossa ihmisen on tiedettävä mitä toisella on jalkojensa välissä, jotta hän voi ymmärtää tätä. Ihmiset ovat liian fiksaatioituneita transihmisten anatomiaan! Hänestä LGBT-ihmisten esittäminen fiktiossa avaruusolentoina tai hirviöinä heikentää haluttua viestiä, vaikka tämänkin voi tehdä hyvin.

Kuvassa löytöni gotiikan saralta: Poeta ja Le Fanua.
Sekä tietenkin Korppi-aiheinen riipus!

Yleisöstä kysyttiin miten transihmisiä tulisi kuvailla. Morganin mielestä avain on kunnioitus. Kirjoittajan on muistettava, että transidentiteetin allekin kuuluu paljon erilaisia ihmisiä: transsukupuoliset, muunsukupuoliset, transfeminiiniset, transmaskuliiniset, transvestiitit jne. Tiedä mitä näistä kuvaat! Ei sukupuolenkorjausprosessin läpikäymisiä! Niitä on olemassa jo todella paljon ja siinä keskitytään transsukupuolisuuden outouteen, ei normaaliuuteen. 

Toinen yleisökysymys käsitteli muunsukupuolisten persoonapronomineja. Van Rooyenin mielestä voi käyttää esim. xe, xir, xem. Olennaisinta on kuitenkin se mitä hahmo haluaa käytettävän. Kokemukset vaihtelevat niin paljon, ettei voi sanoa mikä on millekin hahmolle oikea muoto. Sanat linkittyvät vahvasti siihen miten hahmot haluavat, että muut näkevät heidät. Morgan käyttäisi avaruusolennosta xe-muotoa, ihmisestä ei käyttäisi lainkaan pronomineja ja genderqueerista they. 

Lisään tänne vielä oman linkkini jos postauksessa käytetyt termit tuntuvat vierailta. ;) Paneelin lukusuositukset voi tsekata Cheryl Morganin blogista.

*

Lopuksi kiertelimme vielä myyntikojuilla ja käytin viimeiset kolikkoni kajahtaneisiin eläintarroihin (kuvassa ylempänä). Pöllöjen tarinaa voi lukea nettisarjiksesta Otus Opus ja artisti Myrntai löytyy myös Etsystä ♥.

Löysin myös Sir Roin myyntipöydästä ihanan Poen korppi-aiheisen riipuksen ja ylitin budjettini, koska käteinen oli loppu, mutta kortti kelpasi. Nyt voin fiilistellä Poe lukemisiani korpin kanssa (kuvassa ylempänä). 

Aavetaajuuden myyntipöydässä oli innostunutta ja asiantuntevaa palvelua. Sieltä lähtivätkin mukaan Lucilla Linin Kuolema on ikuista unta ja Samuli Antilan Rajoja novellikokoelmat.

Ensi vuonnahan ei ole Finnconia, joten coninnälkäiset suuntaavat katseensa Maarianhaminan Archipelaconiin. Pitää hiukan katsella ensi vuotta. Taukokin voisi tulla tarpeeseen. ;)

6 kommenttia:

  1. Kaunis banneri! :) Ja pöllötarrat ovat parhaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! En ollut millään keksiä mitä teen pöllötarroille, mutta lopulta säästin ne leikekirjaa varten. :)

      Poista
    2. Niin ja siis kiitos tästä postauksesta, vaikka itsekin olin paikalla, muistiinpanoni eivät olleet kovin kummoiset. Tähän voi palata jos täytyy joskus muistia virkistää.

      Poista
  2. Vau miten perusteellista! Piipahdin taas pitkästä aikaa lukemassa muiden blogeja ja katsoin nopeasti että "haa, vaarnan finncon bloggaus". Sitten katsoin tarkemmin ja näin suluissa "osa 5". Tässä menee tovi kun alan lukemaan kaiken läpi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä reportaasi hiukan venyi, vaikka yritin karsia kerrottavia asioita. Kiva kun joku sentään lukee. ;)

      Poista
  3. Erikseen piti tulla kiittämään näistä jutuista: kiitos kun teit näin kattavat päivitykset sellaiselle, joka ei paikalle päässyt. Oli hieno lukea kokemuksista ja paneeleista. Nyt sain edes sen pienen kokemuksen :)

    VastaaPoista