keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Hyvä kirjoittaminen

Millaista on hyvä kirjoittaminen?

Minulle sen tunnuspiirre on tietyllä tapaa näkymättömyys. En kiinnitä siihen huomiota vaan hengitän sitä, juon sitä, eläydyn siihen.

Se ei jaarittele tai toista itseään tarpeettomasti. Se ei ole samanlaisten lauserakenteiden mekaanista nytkähtelyä sivu sivulta, vaan muuttuva ja rytmikäs kollaasi. Se ei ole sanojen sinfonia, joka pudottaa lukijan matkastaan. Sen tasoja voi halutessaan tarkastella, mutta se toimii ilman analyysiakin.

Se ei ole pysähtynyt valokuva, jonka yksityiskohdat tarvitsee luetella yksi toisensa jälkeen. Se on liikettä ja tunnetta elettyjen hetkien tärkeimmistä kohdista tarkan dokumentin sijaan. Se on mielipide, ehkä värittynyt sellainen, mutta mielipide kuitenkin.

Se on rehellistä, vaikka rehellisyys olisi välillä rumaakin. Sen jokainen lause tuntuu loppuun mietityltä ja viimeistellyltä. Se on koskettavaa ja avaa lukijan mielen suljettuja ovia, tartuttaa ideoita ja ajatuksia. Se jää mieleen kauan lukukokemuksen jälkeenkin.

...huoh.

Menenkin tästä editoimaan novelliani. Taas.

8 kommenttia:

  1. Kysyt syvällisiä. Ehkä näkymätön on hyvä määritelmä, ainakin sille itse prosessille, että se tulee jollain tavalla luonnostaan.

    Tsemiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on vähän niin ja näin tuo näkymättömyys. Myös tylsä teksti voi olla näkymätöntä ja hyvä teksti pompata heti silmille. Minä en koe itse kirjoittavani hyvää luonnostaan, vaan se syntyy lähinnä editoidessa.

      Kiitos, kiitos! Mukavaa, kun kirjoittaminen on taas lähtenyt sujumaan. :)

      Poista
    2. Niinno lopputulos on tietysti asia erikseen. Eksyin ajattelemaan itse kirjoittamista - joskus minusta teksti tuntuu soljuvan helposti luonnostaan, vaikka se ei tekstin tasolla välttämättä olisi hyvää. Kirjoittaminen voi tuntua hyvältä vaikka teksti olisi kauheaa ja toisin päin.

      Hienoa, että se on lähtenyt!

      Poista
    3. Joo, olisi varmaan pitänyt puhua tekstistä eikä kirjoittamisesta, mutta tämä oli tällainen tuskaisen kirjoittajan purkaus. ;)

      Jos mietitään kirjoittamista ihan tekemisenä, on se hyvää silloin kuin sanat soljuvat ulos inspiraation siivillä. Tai kun kirjoittaessa tulee tunteikas olo. Tai sellainen olo, että saa pikku hiljaa rakennettua tarinaa. Hyvä kirjoittaminen on ehkä tietyllä tapaa levollista. :)

      Poista
  2. Minäkin pidän siitä, jos tekstin hyvyyteen ei varsinaisesti lukiessaan kiinnitä huomiota vaan siinä vain on, elää sen mukana. Se tuntuu juuri oikealta tavalta kirjoittaa juuri se tarina. Minua häiritsee sellainen "hyvä kirjoittaminen" joka tuntuu kirkuvan huomiota ja vaatimaan katsomaan itseään. "Katso kuinka hyvin minä kirjoitan!" Jotta tarinan sisällölle voi tehdä oikeutta, se on kirjoitettava hyvin ja juuri sille tarinalle oikealla tavalla, ja kirjoittajalle luonnollisella tavalla, mutta itse kielen ei minusta pitäisi olla pääosassa. Kieli on siksi että haluamme kertoa sillä jotain, ja kirjoittajan tehtävä on saada kieli kertomaan sitä mitä hän haluaa kertoa. Aiheesta, kirjoittajasta ja ties mistä riippuen se voidaan tehdä hyvin monella tavalla. Mutta itse lukijana inhoan teennäisyyden tuntua, sitä että tunnutaan hienostelevan hienostelun vuoksi (vaikka rakastankin kauneutta ja runollisuutta joka kuuluu tekstiin luontevasti), ja sitä että huomio on enemmän kielessä kuin muussa. Liian hieno kieli voi joskus etäännyttää minut itse sisällöstä. Se on varmaan yksi syy miksi en saa paljon irti useimmista ylistetyistä suomalaisen ns. korkeakirjallisuuden edustajista. Tuntuu että hyvin kirjoittaminen, ja juuri tietynlainen hyvin kirjoittaminen, on vähän liian suuressa roolissa.

    Tiedän ettet paljon perusta Julia Cameronista, mutta hänellä oli yksi loistava lause: "Se oli hyvää kirjoittamista pahimmillaan."

    Itse turhaudun kyllä välillä omaan tekstiini lukiessani sitä. Tuntuu olevan liian paljon mitäänsanomattomia lauseita. Ja sitten yritän kirjoittaa lisää rehellisyyttä, tulkoot vain runoja ja ylitsevuotavia tunnepuuskia mutta tulkoot ainakin rehellisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisaalta "hyvän" ja "huomionhakuisen" tyylin raja on epäselvä. Toiselle jumalallinen teksti on toiselle kikkaileva ja tekotaiteellinen. ;)

      Samaa mieltä olen siinä, että tekstissä pitäisi olla pääosassa tarina eikä kieli. Tämä oli minulla varmasti syy siihen, etten pitänyt Hannele Mikaela Taivassalon vampyyrikirjasta "Nälkä".

      Pitäisi varmaan jossain vaiheessa kokeilla taas Julia Cameronia. Ei hän voi olla niin paha kuin muistan, sillä Natalie Goldberg on kirjoittajaoppaiden kuningattarista pahin. XD

      Yritän iloita siitä, että keskenkertaisuuden keskellä on muutama timantti: lause joissa olen tavoittanut sanoilla juuri haluamani ilman, että sanat kuulostavat artikkelilta. Olen vielä kaukana siitä, että jokainen lause olisi loppuun asti hiottu. Ehkä sitten joskus?

      Poista