maanantai 7. huhtikuuta 2014

Siiri Enoranta: Gisellen Kuolema

Siiri Enoranta, 2011, Robustos, oma ostos

Gisellen Kuolema on tarina rikkinäisestä perheestä. Linnean vanhemmat lähettivät hänet vuosia sitten Ruotsiin tädin balettikouluun ladaten omat unelmansa suuruudesta nuoren lapsensa harteille. Kotiin jäänyt esikoinen Joel ei herättänyt huolta tai toiveita, vaan sai olla huomiotta vanhempien luona kodissa. Sitten loukkaantuminen rikkoo Linnean haaveet tanssimisesta ja tyttö palaa vieraaseen kotiin, josta on ollut poissa seitsemän vuotta.

Perhe yrittää olla kuten ennenkin, mutta vieraiden yhteiselo ei ota sujuakseen. Vanhemmat eivät näe Linnean valheiden ja roolien läpi, eikä isoveli Joel välitä hemmotellusta pikkusiskostaan vai välittääkö? Hitaasti sisarukset alkavat jälleen lähentyä, mutta taivaanrannassa on mustia pilviä.

Isä halusi meille nimet jotka lauloivat samaa laulua. Joellinnea Linneajoel. Isän mielestä diffongit olivat kauneinta suomen kielessä. Linnean isä oli keksinyt ensin mutta he olivatkin saaneet pojan. Minä olen Joel koska Joel sopii Linneaan. En mistään itsestäni kumpuavasta tai Raamattuun pohjautuvasta syystä. Minä olen Joel vain suhteessa Linneaan. 

Kirja ei sovi kaikille rankan aiheensa vuoksi. Ilmassa on tragedian tuntua jo ensimmäisistä sivuista lähtien, muttei ikävissä asioissa viivytellä. En kokenut että vaikealla aiheella olisi pyritty shokeeraamaan tai herättämään huomiota. Kerronta tuntui rehelliseltä ja hahmojen tunteet kävivät järkeen.

Kirja oli selvästi realistinen teos ja se kuvasi nuorten elämää uskottavasti, mutta samalla pinnan alla piili klassisen romantiikan ajattomuus ja draaman kaari. Tämä kenties siksi, että nimen Giselle viittaa 1800-luvun balettiin? Gisellen ja Linnean kohtalot rinnastuvat.

160-sivuista kirjaa ei voi sanoa kevyeksi, vaikka runollinen kieli kätkee sisäänsä paljon raskasta ja raastavaa. Enorannan kieli on hienoa. Pilkutus oli toisinaan hämmentävää, mutta sillä saavutettiin lauseisiin omanlaisensa rytmi. Kokonaisuus tuntui ehdottomasti harkitulta ja taidokkaalta. Kääntelin taas sivujen nurkkia löytääkseni helpommin kohdat, joihin haluaisin palata uudelleen.

Minun on myös annetta erityistä kiitosta kirjan kannesta, joka vangitsee sen sisällön täydellisesti. Graafikko Sára Köteleki on tehnyt myös Magdalena Hain Gigi ja Henry-sarjan kannet (joita olen kovasti fanittanut). Häntä onkin pidettävä silmällä tulevaisuudessa!

Mitä jos olisimme kasvaneet yhdessä sisarena ja veljenä ja riidelleet ja menettäneet hermomme ja olleet mustasukkaisia vanhemmistamme ja kiusanneet toisiamme ja katsoneet televisiota iltaisin. Mitä jos olisin ollut järkevä, neliskulmaisten sääntöjen sisään sopiva ihminen. Mitä jos Linnea ei olisi kaunis.

Linnea oli kaunis. Hänen nenänsä oli pysty niin että hän saattoi katsoa ihmisiä pitkin nenänvartta vaikka olisi ollut tasan 15 senttiä lyhyempi niin kuin minun tapauksessani. Hänen silmistään näkyi milloin mikäkin niistä sipulinkuorista joihin hän oli verhoutunut. Hän pystyi vakuuttamaan melkein kenet vain siitä, että niitä kuoria oli vain yksi. Ei minua. Halusin päästä ytimeen.

Joel kertoo tarinaa tulevaisuudesta jälkiviisaus apunaan. Lopussa myös Linnea saa äänen, joka auttaa ymmärtämään tapahtumien kulkua ennestään. Vaikka molempien äänet olivat lyyrisiä, erottuivat ne minusta toisistaan. Joel kuljettaa lukijan tapahtumien halki kuin surumielisessä saattueessa. Ilon hetket ovat harvassa, koska jokainen onnistuminen vie lukijaa lähemmäksi kertojan nykyhetken tuskaa.

Luin kirjan yhdeltä istumalta aivan lumoutuneena. En lue kirjoja pidettävien hahmojen vuoksi, joten olin kotonani Linnean ja Joelin rosoisissa elämissä. Joelin suhteet muihin ovat kaikki tavalla tai toisella vinossa. Linnea on hyvin etäinen, sisäänpäin kääntynyt ja rikkinäinen. Minua heidän tarinansa kosketti moralisoimatta tai selittämättä asioita liiaksi.

Gisellen Kuolema muistutti klassista kappaletta joka piilottaa riitasoinnut sävelmäänsä ja jää soimaan mieleen aavemaisena: kaunis, koskettava, vavisuttava, haavoittava.

Kirja on hyvä esimerkki siitä miksi pienet kustantajat ovat tärkeitä. Enorannan ensimmäiset kirjat kustantansi Robustos, ennen kuin suuri kustantaja kiinnostui Enorannasta. Hyllyssäni odottaa Enorannan toinen kirja Nukkuu lapsi viallinen, joten ehkä pääsen pian toisen hienon lukukokemuksen äärelle.

11 kommenttia:

  1. Kuulostaa hyvinkin kiinnostavalta ja koskettavalta kirjalta... Tässä tulikin hyvä muistutus, että pitäisi lukea Enorannan tuotantoa lisää. Minä olen lukenut vain Painajaisten lintukodon. Tykästyin siinä kyllä Enorannan tyyliin, ja vaikuttaisi siltä, että hänen kirjansa ovat myös kiinnostavalla tavalla erilaisia... Painajaisten lintukoto sijoittuu ihan sellaiseen "satumaailmaan" ja on ihan selkeästi fantasiaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enoranta on kyllä hyvin kiinnostava kirjailija. Hänen tuotantonsa on aika vaihtelevaa aiheiltaan, mikä on aina plussaa. Löytyy perusfantasiaa kuten Omenmean vallanhaltija, sitten realismia kuten Giselle, dystopiaa Nokkosvalankumouksessa jne. Painajaisten Lintukoto vaikuttaa myös kiehtovalta tapaukselta.

      Poista
  2. Olin todella vähällä ostaa tämän Lahden Suomalaisen kirjakaupan loppuunmyynnistä. Hitto, miksi en ostanut? :o Vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja aikomukseni on ollut jo jonkin aikaa tutustua Enorannan tuotantoon tarkemmin. Gisellen kuolema lienee hyvä romaani aloittaa.
    Jotenkin aiemmin luettuani arvosteluja tästä, tuntui, että ihmiset pyörivät vain insesti-teeman ympärillä. Itsehän en ole kirjaa lukenut, joten en pysty tähän sanomaan juuta enkä jaata, mutta minulle jäi se mielikuva, että romaani saattaisi olla hieman... hmm... luontaantyöntävä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kiertelin ja kaartelin Enorannan tuotantoa aika pitkään ennen kuin rohkaistuin. Asiaa varmasti auttoi se, että kirjan lukenut henkilö uskoi minun pitävän tästä. Vaikea sanoa onko Giselle hyvä paikka aloittaa, mutta ymmärtääkseni se on Enorannan synkin kirja (häntä enemmän lukeneet korjatkoon?).

      Luotaantyöntävyyttäkään en ihmettele. Insesti on monelle sellainen aihe, jossa pienetkin jutut aiheuttavat vastenmielisyyttä. GK ei kumminkaan mässäillyt insestillä. Suhde ei ollut kauhean fyysinen ja paino oli oikeastaan tunteilla.

      Riippuu paljon lukijasta missä omat rajat menevät. Luen/katson paljon kauhua ja tabuja käsittelevää tavaraa, joten minusta insestikuvaus oli tietyssä määrin "kesyä". GK:ssa ruma asia kuvataan kauniisti ja runollisella kielellä, vaikkei sitä puolustellakaan.

      Poista
    2. Myös Nokkosvallankumous oli minusta synkkä, mutta erilaisella tavalla. Minä olen itse pitänyt Gisellen kuolemasta ehkä eniten Enorannan kirjoista. Kaikki ovat kyllä erilaisia, ei niitä oikein voi edes verrata keskenään.

      Poista
  3. Olennlukenit Enorannalta Omenamean vallanhaltijan, Nukkuu lapsi viallisen ja Gisellen kuoleman - kaikki hyvin erilaisia kirjoja ja erilaista genreä. Uudemmat kirjat ovat vielä lukematta. Nöidtä GK on synkin, vaikka Nukkuu lapsi viallinenkin on aika surumielinen, se ei ole synkkä - tosin se ei ehkä olekaan niin selvästi nuortenkirja.

    Pidin Gisellen kuolemasta, vaikka koinkin sen aika toivottomana. Kieli on kaunista ja vaikealla aiheella ei mässäillä tai shokeerata. Ehkä minua vähän häiritsi, että kirjassa kenelläkään ei mennyt hyvin tai kukaan ei ollut kovin pidettävä. Ei sillä ettenkö lukisi synkkiä tarinoita tai vaatisin onnellisia loppuja, mutta jotenkin sitä tuskaa oli niin paljon... Hienosti kirjoitettu kirja tämä on ja kansikuva on kaunis! Olen hyvin vakuuttunut Enorannan kirjailijankyvyistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pahoittelut kaikista typoista!

      Poista
    2. Ymmärsin kumminkin! Liekö olen jo tottunut typoilevaan padiisi? O.o

      Toivottovuus on hyvä pointti! Se toimi minusta, koska kirja oli hyvin lyhyt eikä tuskassa ja ikävässä vellottu liian pitkään.

      Poista
    3. En ymmärrä, miksen minä opi kirjoittamaan sillä niin kuin muut ihmiset. o.O

      Totta, se toimi koska kirja on lyhyt. Pitemmän päälle se olisi voinut käydä liian raskaaksi.

      Poista
  4. Rakastin tätä kirjaa. Siitä on tosin melko kauan, kun tämän luin, mutta muistan Gisellen kuoleman vieläkin aika intensiivisenä ja rajuna lukukokemuksena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti on kyllä sellainen kirja, jonka haluan lukea vielä uudelleen. :D

      Poista