keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Episodiromaani?

Projekti KK on taas onnistunut kietoutumaan ajatuksiini, vaikken ole sitä kutsunut luokseni. Joitain lukkoja on selvästi avautunut: olen löytänyt yhdelle hahmolle motivaation ja sitä kautta syyn hahmon olemassaoloon, toisen polku on selkiytynyt, kolmannesta olen hylännyt aiemmat käsitykseni, ja juoni on muutenkin alkanut valjeta. Kaksi hahmoa päätin leikata/pudottaa sivuhahmoiksi, sillä heidän tarinansa jäivät pinnallisiksi.

Ihan kiva toki, vaikka halusinkin kirjoittaa novelleja. Rattaat pyörivät, halusin tai en.

Viimeisimpänä huomasin erään hahmon sielunelämän uineen niin vahvasti alitajuntaani, että hän vaikutti jo uniini. Kyseinen hahmo jumittaa menneessä, joten näin tietenkin unia, joissa kohtaan itse menneisyyden ihmisiä. Roolitin meidät unessa samaan tapaan kuin hahmot tarinassa, eli kohtasin unessa lapsuuden tuttavan kuin olisimme hyvin merkityksellisiä toisillemme (oikeasti emme ole olleet koskaan läheisiä).

Unesta herääminen ja totuuden oivaltaminen oli vähintäänkin hämmentävää myötäelettyäni hyvin intensiivisiä tunteita koko yön... O.o'

 KK:n maisemien kuvittaminen on mielessäni aina mustavalkoista.

Oivalluksista ehkä mielenkiintoisin on kuitenkin rakenteeseen liittyvä asia. Muistin virkistämiseksi: kirjoitin KK:n raakavedoksen vuosi sitten Camp Nanossa. Kyseessä oli kauhunovellista romaaniksi muotoutunut tarina, jossa oli 6 päähenkilöä. Tarinaa kerrottiin jokaisen näkökulmasta vuorotellen.

Tein tuolloin klassisen virheen ja kirjoitin tarina/genre edellä, enkä kuunnellut luomiani hahmoja. Siispä alku, jossa hahmot ja heidän ongelmansa esiteltiin, toimi ihan kelvollisesti, kun taas loppu, joka oli pitkälti yritys murhata kukin mitä kamalimmalla tavalla, ei toiminut. Kirjoittamistauon jälkeen pakottaminen on ihan selvä juttu ja ymmärsin, ettei tämä ole slasher-kauhua. O.O'

Kun luonnehdin tarinaa alun perin sirpaleiseksi, olin kuvitellut kertovani yhtä tarinaa useasta näkökulmasta, enkä nähnyt järkeä pitää niin montaa kertojaa. En kuitenkaan osannut heittää heistä puolia mäkeen, koska hahmojen ympärille muotoutuneet tarinat olivat niin kiehtovat ja omalaatuisia.

Ajattelin jotenkin epäonnistuneeni, kun en kyennyt heivaamaan hahmoja, mikä on tietenkin kirjoittajan synti #1 eli kyvyttömyys kullannuppujen teurastamiseen.

Muttei KK:n maisema ole niin uhkaava kuin alun perin luulin,
vaan pikemminkin surumielinen ja yksinäinen.

Sitemmin olen harkinnut KK:n rakenteen muuttamista novellikokoelmaksi, mutta en näe näitä novelleinakaan. Hahmojen tarinat täydentävät minusta toisiaan, vaikkeivat tapahdu samassa ajassa. Hahmot tuntevat toisensa läheisesti, tosin osa heistä vain vilahtaa toistensa kertomuksissa. Heidän tarinoitaan taas on mahdotonta välittää ilman hahmon näkökulmaa, eli sivuhahmoksi siirtäminen ei tuntunut oikealta päänelikon kohdalla (ironista kyllä, nykyinen päänelikkö oli aiemmin sivunelikkö ja nykyinen sivukaksikko oli alun perin pääkaksikko).

Mieltäni onkin alkanut kaihertaa ajatus episodiromaanista.

Minulla on kutina siitä, että useat kertojat ovat projektin vahvuus. KK:n perusidea on kertoa olosuhteiden yhteen pakottamista ihmisistä, joiden tarinat ovat hyvin erilaisia, vaikka niillä on sama sytyke: yliluonnollinen kokemus, johon muu maailma ei usko. Olin pitkään sitä mieltä, että tarina on parempi jättää kirjoittamatta kuin typistää kahteen ääneen tai yhteen. KK:n moniäänisyys ei tunnu minusta kakofonialta, vaan siltä että hulluudessa on oma metodinsa.  

Pitäisi varmaan lukea muutama episodiromaani, ennen kuin voin sanoa varmaksi, että se on rakenne jota haen takaa. Minulla ei ole episodiromaanista yhtä selkeää käsitystä kuin muista rakenteista, kenties siksi, että episodiromaanit ovat harvinaisempia ja kuuluvat usein realisteille. En kuitenkaan pysty kuvittelemaan tätä kahden hahmon show:na, joten olen valmis kokeilemaan melkein mitä vain, kunhan saan pitää kertojani.

Helpolta mikään KK:ssa ei edelleenkään tunnu. Kenties se on merkki siitä, että tähän suuntaan tulisi mennä?

4 kommenttia:

  1. Aika jännittävä tuo sinun unesi! Minä näen harvoin unta mihinkään tarinaani tai hahmoihini liittyen, kirjoittamisesta joskus olen nähnyt unta (ja kustannussopimuksista).

    Tyypillistä: kirjoittamismotivaatio iskee usein ihan muihin teksteihin kuin niihin, joiden deadline kolkuttaa. :D

    Sinulla olisi siis neljä pääkertojaa, ymmärsinkö oikein? Eihän se ole määrä eikä mikään! J. K. Rowlingilla on muistaakseni kymmenen tai yli kertojaa Paikka vapaana -romaanissa, menisiköhän se muuten episodiromaanikäsitteen alle... ainakin siinä on joukko ihmisiä, joiden kaikkien tarinat limittyvät toisiinsa. Muutenkin se kuulostaa samantapaiselta kuin kuvailusi KK:n kertojien funktioista.

    Hm... ehkä se, että teksti tuntuu vaikealta mutta sinun tekee silti mieli työstää sitä, on merkki siitä, että tarina todella kutsuu sinua kysymyksistä huolimatta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näkisin kyllä mielläni unta kustannussopimuksista omituisuuksien sijaan. ;)

      4 kertojaa tällä erää. Hahmoja on toki enemmän, mutta olen yrittänyt tiivistää tarinaa pakolla, kun en tajunnut, että episodimainen kerronta on kirjoissakin ihan ok. KK:n näkökulmat ovat niin syväluotaavia, että pelottaa osaanko erottaa kertojaäänet toisistaan...

      Kyllä tämä ainakin riivaa minua ihan tarpeeksi. Mutta ehkä se on terveellä tavalla haastava? :)

      Poista
    2. Ei, parempi olla näkemättä - niistä unista herää aina onnettomana, kun kaikki onkin ollut vain unta. ;)

      En näe episodimaisessa kerronnassa mitään ongelmaa, enkä neljässä kertojassa, kunhan pätkät vain sitoutuvat toisiinsa jotenkin eikä kyseessä ole kokoelma pieni tarinoita. (Mihin itse yleensä sorrun!). Kertojaäänien erottuminen on kyllä vaikeaa monen kertojan kanssa. Se vaatii varmasti pähkäilyä. Mutta terveellä tavalla haastavaa, kyllä. :) Jos kirjoittaminen nyt on tervettä... t. nim. campia odotellessa

      Poista
    3. Lopputulosta on varmasti helpompi analysoida sitten, kun se valmistuu. Pitäisi varmaan katsoa tilannetta ensi viikolla, kun Novan deadline on mennyt ja pitää miettiä uusi tavoite. O.o

      Poista