torstai 14. marraskuuta 2013

Vko 2: Sen piti olla kaunista


Suru on puurouttanut yritykseni kirjoittaa. Sanasaldo on pateettinen 4 000 sanaa. Liikkeitäkään en ole tehnyt. Onnistuin jumiuttamaan pohjelihakseni yllätyskyykyillä niin pahasti, että kyykistyminen on sattunut koko viikon. Jep, ekan viikon meno oli välillä aika maanista. ;)

Se mitä sain kirjoitettua on jotenkin musertavaa tavaraa. Sanoissa on aivan oma tunnelmansa: ne iskevät vatsaani painon, kun yritän lukea. Tämän pätkän piti olla yksi tarinan huippukohdista. Olin odottanut näiden kohtausten kirjoittamista todella pitkään ja hartaasti. Kohtauksen piti olla kaunis. 

Toisin kävi. Oma paha olo vuoti tekstiin ja teki siitä aivan toisenlaista. Siinä missä hahmojen piti tuntea iloa ja saada se lepohetki synkistä asioista, onnistuin vain tekemään heidän kohtaamisestaan surumielisen, jopa ahdistavan.

Minulla on selvästi vaikeuksia etäännyttää itseni tarpeeksi minä-kertojan kanssa, kun aihe liippaa näin läheltä. Kuvittelin fantasia-asetelman, itsestäni aika erilaisen kertojan ja villin tarinan riittävän, muttei se aina riitä. Tarinassa liikutaan liian samanlaisissa tunnelmissa. Tunteet veivät vallan ja vyöryivät tulvana paperille.

Ilmaiskuvilla kokoon kasattu feikkikansi LP:lle.

Viikko on muutenkin ollut raskas. Minulla on ollut pitkiä päiviä, liian lyhyitä yöunia, heikonlaatuista unta ja järkyttävää väsymystä. Silmässä nykii elohiiri jo kolmatta päivää, joka on ilmeisesti stressin merkki. Raskaat asiat pyörivät mielessä koko ajan. Purskahtelen itkuun silloin tällöin. Kaikenlaiset pikkuasiat tuntuvat yllättäen vaikeilta. Juttelen itselleni ajomatkoilla, puin asioita ääneen, koska muuten minua ympäröivä pimeys tuntuu vain todella raskaalta ja läpitunkemattomalta.

Maanantaina itketti ihan hillittömästi kirjoituspiirin illassa. Siispä minä kirjoitin kipeistä asioista ja itkin. Sitten luin kirjoittamani ääneen ja itkin. Kumma kyllä kaikki tuntui sen jälkeen edes hiukan paremmalta. 

Odottelinpa myös Rooiboksen Jamesia meille siivoamaan kotia. James ei telepaattisista kutsuista huolimatta kuitenkaan saapunut, joten tänään oli pakko siivota, kun kärpäset pörräsivät tiskeissä. Siivoaminen oli kumman terapeuttista. Asiat muodostuvat aina vain hankalammiksi, kun ne kasaantuvat ja niistä tuntee ahdistusta. Siistimmässä kodissa on helpompi istua myös alas rauhassa ja kirjoittaa blogipostausta. Samalla tulee kummasti se olo, että on saanut edes jotain aikaan, kun moni muu asia junnaa paikallaan. 

Sumuisia keikkakuvia, koska en todellakaan uskonut pääseväni eturiviin.

Tiistai oli pitkä ja raskas päivä, vaikka olin odottanut sitä kuin kuuta nousevaa. Menimme siskon kanssa Lissien keikalle Helsinkiin. En tiedä miten jaksoin tämän kaiken keskellä, mutta puolitoista tuntia olin jossain ihan muualla kuin omissa murheissani. Lissie on todella intensiivinen esiintyjä: upeaääninen nainen, joka soittaa itse kitaraa ja kirjoittaa omat laulunsa (hänestä tulee mieleen rock legenda Stevie Nicks). Toisaalta Lissiessä puree myös hänen aitoutensa. Keikalla artisti asteli lavalle päällään farkut ja rikkinäinen paita. Esiintymisessäkin pääosassa oli hänen äänensä.

Keikalla soivat pääosin tutut biisit, mutta mukaan mahtui pari yllättäjääkin, kuten yleisön pyytämä cover-biisi The Pursuit of Happiness. Alkuun soi hitaampaa musiikkia ja loppua kohden bändi villitsi yleisön radiohiteillä ja nopeammilla kappaleilla. Eniten minua kosketti kenties Lissien paras biisi, upeasti livetulkittu Everywhere I go, joka koukutti minut alun perinkin jo 2010 tähän artistiin. Harmi, kun keikalta ei näytä pyörivän Youtubessa vielä tallenteita. No, levyversiokin on upea elämys. ♥

50 000 sanaan on enää 6 000 sanaa - yhden illan urakka. En tiedä miksi Nanowrimo pyörii mielessä lainkaan. Ehkä siksi, että minulla oli suunnitelmia, hurjia tulevaisuuden näkymiä: kirjoittaisin LP:n loppuun juuri tässä kuussa, antaisin levätä, jakaisin koelukuun, editoisin ja saisin rundille 2014 aikana. Kaikki tuo tuntuu nyt erittäin kaukaiselta.

Toki kirjoittamisen ilo palaa taas, nyt kun pahin on ohi yksityiselämän kriisissä. Ehkä tavoite vielä täyttyy, ehkä saan pyörät pyörimään ihan hyvää tahtia? Marraskuun pimeydessä kaikki tuntuu hetken hankalammalta kuin ehkä oikeasti onkaan. Mutta näinhän se menee. Surua kannetaan oma aikansa ja sitten siitä päästetään irti. Kässäri valmistuu kun valmistuu.

5 kommenttia:

  1. Kurjaa, että sinulla on ollut niin paljon murhetta. :( Toivottavasti asiat alkavat ajan kuluessa näyttää vähän valoisemmilta. Marraskuu on todella synkkä ja pimeä eikä se kyllä edesauta piristymään, jos muutenkin masentaa.

    Itselleni kirjoittaminen on toiminut aina pakokeinona oikean maailman murheista. Minäkertojillani ei kuitenkaan yleensä ole samanlaisia huolia kuin minulla. Kerran kyllä kirjoitin kässärin, jonka sivuille vuodatin kaikki omat suruni. (Mielestäni se olisi ihan editointikelpoinen, mutta koelukijat eivät oikein pitäneet siitä, niin hautasin sen.) Ei kai sitä oikein voi välttääkään, että jos jokin on kovasti mielen päällä, että se näkyy tekstissäkin yleensä jotenkin.

    Voimia loppurutistukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tai siis ei aivan samanlaisia...

      ps. Lissie on kyllä ihana! :)

      Poista
    2. Kirjoittaminen on kyllä oiva tapa käsitellä omia tuntemuksia elämän kolhuista, mutta usein surusta syntyneen tekstin sisältö on niin raakaa, ettei se sovi muualle kuin omiin mappeihin. Riittävän etäisyyden kanssa omia tuntemuksia voikin sitten soveltaa ja käsitellä niin, että ne uppoavat muitakin puhuttelevaan tarinaan.

      Minulla on kans paljon henkilökohtaisia tarinoita, jotka olen hyllyttänyt, koska ne olivat liian lähellä minua ja eivät siten koskettaneet lukijoita oikein mitenkään. Kokemuksen kautta nuo ovat vähentyneet koko ajan.

      Kiitos! Eivätköhän ne voimat sieltä pikku hiljaa palaa. :D

      Poista
  2. Hei, voimahalit sulle! Kyllä niistä kriiseistä aina selvitään, vaikka juuri tällä hetkellä ajatus tuntuisikin mahdottomalta. Ei minullakaan juuri nyt mene kovin hyvin, mut minäkin koitan pärjäillä jotenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos haleista! Kyllä asiat näyttävät jo nyt paljon valoisemmilta kuin viime viikolla. :D

      Poista