lauantai 26. lokakuuta 2013

Helsingin Kirjamessut 2013: Friday I'm in Love

Ensimmäinen kirjamessupäivä on takana! Suoraan sanottuna välillä vaikutti siltä, etten edes selviäisi, mutta pääsin kuitenkin hengissä kotiin! ;) Minulla kävi tuuri tämän viikon kanssa, sillä pomoni antoi minulle saldovapaan perjantaille, joten pääsin osallistumaan messuille peräti kolmena päivänä. Yay!

Kirjamessujen kovia kärsinyt raamattu esite.

Kyseessä oli elämäni toinen kirjamessukokemus, joten osasin odottaa jotakin ennalta: zombailua edestakaisin, kipeitä jalkoja, järkyttävää kirjapino messuilta kotiin, uusia ajatuksia panelisteilta. Valmistauduin lähinnä aikatauluttamalla urakan.

11.00 - 11.30 Ruusuja, piiskaa ja homoseksiä
11.30 - 12.00 Siiri Enoranta - Nokkosvallankumous
12.00 - 12.30 Siri Kolu - Pelko Ihmisessä
13.00 - 14.00 Tulevaisuuden dystopia
13.30 - 14.30 Tätä et tiennyt kirjasta
15.30 - 16.30 Valehteleeko kirjailija?
17.00 - 17.30 Kuvastaja-palkinnon jako

Kuten voi päätellä, päivä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. ;) Aamu venyi ja tapasin heti alkuun messuseuralaiseni, kirjoittajabloggarit Been, Ahmun ja Suden, hiukan myöhässä. Päätimme ottaa kahvit ja seurata ensimmäistä ohjelmanumeroa kahvilasta käsin (2.kerros). Se olikin sitten ensimmäinen totaalimoka, koska eihän mikään panelistien puhe kuulunut sinne asti (paitsi satunnaiset kommentit miesten sukupuolielimistä, jotka olivat asiayhteydestään irrotettuina hämmentäviä)! O.o'

Harmi että näin kävi, mutta toisaalta oli myös tärkeää vaihtaa kuulumisia, eikä kytätä paneeleita liian orjallisesti.

Siiri Enoranta ja Kallion lukion haastattelijat.

Seuraavaksi menimme kuuntelemaan Siiri Enorantaa, joka oli Kallion lukion pyörittämällä Louhi-lavalla haastateltavana. Enoranta ei ollut minulle ennestään tuttu kirjailija kuin oikeastaan kirjablogien kautta. Hänen kirjansa Nokkosvallankumous on ollut suosittu, ja kirjailijan edellinen teos Painajaisten lintukoto* oli myös ehdolla samana päivänä jaettavan Kuvastaja-palkinnon voittajaksi (*tämä editoitu, koska ilmoitin ensin väärän teoksen ehdokkaaksi >.<). Enoranta valikoitui seurattavaksi paneeliksi oikeastaan seuralaisteni takia, joten en keskittynyt tämän paneelin sisältöön aivan niin paljon kuin muihin.

Paneelissa Enoranta kertoi kaikenlaista kirjan kirjoittamisesta ja sen teemojen valikoitumisesta. Mm. idea dystopiseen maailmaan tuli Espanjan matkalla ja kirjan miespuolisten hahmojen rakkaus ei ollut Enorannalle koskaan sen kummallisempi elementti kuin heteronormatiivinen suhdekaan olisi ollut. Mieleen jäi myös Enorannan kommentti siitä, että hänelle oli tärkeää katsoa minne rakkaus voi viedä mennessään, vaikka tuo paikka olisi synkkäkin (vastauksena kysymykseen päähenkilön koukuttumisesta huumeisiin uuden rakkaansa vuoksi).

Siri Kolu ja Kallion lukion haastattelijat.

Seuraavaksi Louhella päästettiin irti Siri Kolu. Tarkoitan tätä ihan kirjaimellisesti: ero edelliseen oli valtava, sillä Kolu on aivan luontainen esiintyjä. Hänellä on valtava karisma ja energisyys. Tämä innostus näkyi myös hänen haastattelijoissaan. Kolu rakastaa musiikkia ja katastrofielokuvia, fanittaa steampunkkia, pudottelee saksalaisia koulupoikia tuoleilta ja haluaisi olla omituinen korkokenkä (ehkä kenties samanmallinen kuin Kolun esittelemä Lola Ramona)! 

Siis wau. Näin Kolun jo kesän Finnconissa ja hän jäi lähtemättömästi mieleen, mutta nyt ihastumiseni vain syveni. Kirjailijat, esiintymisillä on oikeasti väliä! Kolu kertoi olevansa teatteritaustasta, joka kyllä näkyy hänen esiintymistajussaan ja kyvyssään viedä kuuntelija mukaansa milloin mihinkin kertomukseen, vaikka ollaankin haastattelutilanteessa. ♥ ♥

Kolu kertoi uuden kirjansa Pelko Ihmisessä inspiraatioksi Anne Frankin päiväkirjan ja West Side Storyn. Jo tämä mielikuva näistä kahdesta tyystin erilaisesta tarinasta loi mielenkiintoisen kontrastin minulle. Kirjailija nimesi kirjan teeman toiseuden peloksi. Pelko Ihmisessä on lähtöisin aiemmin kirjoitetusta novellista, joka paisui romaaniksi. 

Kolun kipinä kirjoittaa PI:ssä oli huomio siitä, kuinka olemme yhteiskuntana lohkoutumassa omiin piireihimme ja sitä kautta asenteemme erilaisuutta kohtaan kovenevat. "Ei ainakaan sitä meidän nurkkiin", "Meillä on jo yksi tukitalo, toisen voi sijoittaa meistä kauas" ovat tuttuja sanoja, joilla siirretään yhteiskuntamme erilaiset ja usein ongelmaiset ihmiset pois silmistä, koska heidän läsnäolonsa "heikentää kiinteistöjen arvoja" tai on muuten vain epämiellyttävää. Kirjahan lähti sitten messuilta mukaani myöhemmin illalla. ;)

Kallion lukiolaiset esittävät vierailijoidensa kirjoista lyhyitä katkelmia.
Ikävä kyllä esiintyjän nimeä en tiedä, mutta Kolukin liikuttui esiintymisestä kyyneliin. 
A+ Kalliolaiset (terveisin entinen Kalliolainen)!

Haastattelussa oli hirveästi ajatuksia, joten luonnehdin suurinta osaa vain lyhyesti:

Kirjaa ei voi kirjoittaa kuin pitsaa, johon lisätään täytteitä palautteen perusteella. Kirjoittamisessa on kyse kirjoittajan sisäisestä palosta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö palautetta tulisi ottaa huomioon. Kolu kuuntelee paljon musiikkia kirjoittaessaan, koska musiikki lietsoo kirjoittajaa tiettyyn tunnetilaan ja musiikin virrassa on helpompi kirjoittaa intensiivisesti ilman itsekritiikkiä.

Kolulla tuli kuumat paika PI:n miespääosan, Largon, kanssa. Jopa niin kuumat, että lenkkipolulle tuli kummasti lähdettyä ulos meikit naamalla "Largoa tapaamaan". (Tunnistavatko muut kirjoittajat itsensä tästä? XD)

PI:n maanalaisia luolia inspiroivat Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin Salakäytävät sekä Kolun isä, joka vei hänet eräs päivä olemassaolevaan Puolustusvoimien maanalaiseen "tukikohtaan" sillä ehdolla, ettei Kolu tästä mitään kirjoita. Toisin taisi käydä. ;)

Kallion lukion haastattelijat, Olli Siren, Johanna Sinisalo,
Siiri Enoranta ja Matti Vanhanen

Dystopia-keskustelusta ehdimme seurata vain alun, koska sen kanssa päällemenevä paneeli oli kumminkin harrastelijakirjoittajille olennaisempi. Alun perusteella olisin mielelläni kuullut lisää ajatuksia! 

Miksi nuorille myydään synkkiä tulevaisuuden kuvia?
(J.Sinisalo) Dystopiat ovat kannanotto maailman senhetkiseen tilaan, varoitus siitä mihin asiat voivat luisua jos niiden sallitaan kärjistyvän. 
(M.Vanhanen) Nykymaailman "mediamelussa" on usein ilmaistava viestinsä voimakkaammin, jotta se noteerataan ja viesti erottuu joukosta. 
(O.Siren) Jokaisessa ajassa on omat pelkonsa, jonka pukeminen sanoiksi on usein terapeuttista. Pelot ovat loppujen lopuksi yllätävän samankaltaisia eri aikoina.
(J.Sinisalo) Taide pohjautuu todellisuuden konflikteihin. Media ei oikeastaan luo näitä konflikteja tyhjästä. Fiktion konfliktit ovat jännittäviä, koska niiden pelko on turvallista. 

Ihmiset eivät välitä yhteiskunnan ongelmista.
(M.Vanhanen) Ihmisten lokeroituminen ajaa meidät erilleen ja yhä harvempi välittää kokonaisuudesta.
(J.Sinisalo) Ihmiset ovat kääntyneet enemmän itseensä ja "vain yksi elämä" ajattelu kukoistaa. 
(O.Siren) Kehityskuvissa pitäisi nähdä myös niiden positiiviset seuraukset. Nykyteknologian ansiosta pysytään silmän mitan päässä muista. Ja koska osataan pelätä pahinta, pystytään myös parhaaseen. 
(S.Enoranta) Naiivi rohkeus paremmasta on tarpeellista, jotta kehityssuunta pysyy pääosin positiivisena. 

Miksi dystopiat kiinnostavat kirjailijoita?
(J.Sinisalo) Dystopia on kirjailijalle loistava analyysin työkalu. Se mahdollistaa jossittelun elämän risteyksissä. 

Kustannusjohtaja Anna Baijars, tapahtumavastaava Noora Al-Ani,
myyntipäällikkö Inkeri Penttinen, kirjailija Katja Kettu, graafikko Jussi Karjalainen,
toimituspäällikkö Lari Mäkelä ja viestintäjohtaja Liisa Riekki (ei kuvassa).


Tätä et tiennyt kirjasta-paneeli oli äärimmäisen mielenkiintoinen kuulijalle, joka ei tunne kustannusmaailmaa niin hyvin kuin haluaisi. Paikalla oli aikamoinen edustus kirjan parissa työskenteleviä henkilöitä eri kustantamoista, mutta 45 min pituus ei käynyt rasitteeksi. Olisin suonut paneelin jatkuvan pitempäänkin!

Toimituspäällikkö Lari Mäkelän mukaan kaikkia kustantamolle tarjottuja käsikirjoituksia ei lueta kokonaan, vaan niihin tutustutaan. Hylkäämiseen on aina peruste. Kustannusjohtaja Anna Baijars puolestaan kertoi, että on kustannustoimittajien tehtävä nostaa johtajalle eteen tulevat helmet. Ikävä kyllä kaikkia kirjoja ei voida kustantaa, vaikka ne olisivat hyviä. Hylkäyksen taustalla voi olla mm. sellainenkin syy, että kustantamon listoilla on jo liikaa samantyyppistä kirjallisuutta.

Myyntipäällikkö Inkeri Penttinen kertoi, että kustannuspäätökset ilmoitetaan yleensä kustantamoiden kausiesittelyissä. Kustannuspäätökseen vaikuttaa myös ns. myynnin näkökulma, eli se millaiselle kirjallisuudelle koetaan olevan tarjontaa ja millaista kirjakaupat ovat kyselleet kustantamoilta. Usein paikkansa vakiinnuttaneiden kirjailijoiden kirjoista voi ilmestyä mainontaa ja kirja voi olla katalogissa ennen kuin se on edes kirjoitettu valmiiksi!

Katja Kettu koki hämmenystä siitä, kuinka kirjojen ilmestyminen aikaistuu ja aikaistuu. Syksyn katalogin kirjat on oltava jo keväällä tiedossa. Hän myös kertoo, että hänen teostaan Piippuhyllyä editoitiin kustannustoimittajan kanssa vielä viime metreille. Kustantamolla oli kuitenkin vahva luottamus hänen ammattitaitoonsa ja siihen, että tulee valmista ajoissa. Tästä Lari Mäkelä kommentoi, että kirjasta näki jo raakileena, että siitä tulee hyvä ja että tiukka deadline auttoi Kettua kirjan työstämisessä.

Penttinen mainitsi seuraavaksi, että kirjoista luodaan ennakkomyynnillä mielikuvia, jotta nähdään mm. miten kirjakaupat tilaavat kirjaa, mikä puolestaan määrittää painoksen kokoa. Toisinaan ilmestymispäivien kanssa käykin sitten kömpelösti, kun kirja ei olekaan valmis. Baijarsin mukaan ennen ilmestymispäivää kustantamon kulisseissa tapahtuu kaikenlaista: suunnitellaan markkinointi, tapahtumat, kirjan graafinen ilme. Kustantajan on myös tehtävä budjetit ja mietittävä projektin kannattavuutta. Kustantaminen on loppujen lopuksi bisnestä.

Aiheen vierestä: kotimaisia uutuuskirjoja.

Graafikko Jussi Karjalainen kertoi, että hän saa usein kiireisiä toimeksiantoja kirjojen kansitaiteesta, vaikka kirja ilmestyisi vasta vuoden päästä. Toisaalta tämä myös tarkoittaa, että hän saa lukea kirjailijoiden keskeneräisiä käsikirjoituksia. Kansi luodaan kirjailijan ja kustiksen kommenttien pohjalta, mutta työstäminen on yleensä vapaata. Toisinaan toki joudutaan tekemään useampia "versioita". Toisinaan kirjailijat myös "panikoivat" kannen suhteen. 

Tapahtumavastaava Noora Al-Ani uskoo, että huono kirjan kansi sabotoi myynnin. Kansissa on sama periaate kuin luonnossakin: sen ulkoasu houkuttelee tutustumaan siihen lähemmin. Tähän Karjalainen huomautti, ettei paras kansi ole aina se myyvin kansi. Riekin mukaan kanteen vaikuttavat myös sen tekemisen kustannukset. Esimerkiksi Suomessa ei aina näe samanlaisia erikoiskansia kuin muualla maailmassa "koska niitä ei osata valmistaa, koska niitä tilata, koska niitä ei..."

Kirjakauppavisiitit lähtevät usein liikenteeseen joko kirjakaupan, kustantamon tai kirjailijan ideasta ja ne hoidetaan yleensä kirjailijan ehdoilla. Kettu on pitänyt kirjakauppavisiittejä antoisina. Riekki kertoi myös, että kustantamot vinkkaavat niistä mediaan, jotta tieto leviäisi mahdollisimman laajalti. Baijarsin mukaan loppuvuosi painottuu, koska kirjamessujen vetovoima lisää myyntiä.


Onko tämä nyt sitä markkinatietoisuutta? Louhi-lavan yleisöterveisiä.

Riekin mukaan kirjoilla on nykyään hyvin hektinen elinkaariajattelu. Kustantamon kannalta on valitettavaa, että media elää kirjojen suhteen jatkuvassa etunojassa: Ei kiinnosta se mikä on jo markkinoilla, vaan se mitä on tulossa. Jopa 3kk ikäinen kirja on jo vanha!
Penttilän mukaan kirjamaailman pelastaa nettikauppojen sähköinen valikoima, josta asiakkaat löytävät helposti vanhempiakin kirjoja. Kivijalkakaupoissa ei vain ole tilaa kaikille kirjoille, joten valikoimaan on valittava ne kirjat, jotka todennäköisimmin kiinnostavat lukijaa: eli uutuudet. Hän myös vinkkasi, että tavalliset lukijat varmasti kauhistuisivat kustantamoiden omien varastojen koosta (mikä herätti minussa välittömästi oheisen mielikuvan ;D)!

Mäkelä mainitsi lopuksi ajatuksen kirjan henkisestä elinkaaresta, eli aijasta jossa kirja puhuttelee lukijaa. Joku voi löytää kirjan vasta vuosien päästä sen julkaisusta, eikä kirjan voima ole välttämättä laantunut lainkaan. Ulkomailla menestyminen pidentää kirjan elinkaarta, sillä menestymisellä on uutisarvoa. Esimerkiksi uudet arviot ja palkinnot tiedotetaan Suomessa toisinaan isoilla otsikoilla. Lukijan kiinnostus herää kirjaan uudelleen.

Paneelin jälkeen pidimme ruokatauon, seikkailimme enemmän kirjaostoksilla ja erkanin sitten messuseurastani. Tässä vaiheessa alkoivat myös messuongelmani. ;) En päässyt sisään Valehteleeko kirjailija?-paneeliin, vaan paikat loppuivat juuri kun olisin päässyt sisään. Tämä jätti ohjelmaan ison kolon, joten jäin kiertelemään antikvariaatteja ja yritin keksiä tekemistä. Hukkasin narikkalippuni, korot alkoivat painaa (mikä varmaan pelasti minut vararikolta, kun en kyennyt enää kiertämään kauppoja O.o'), mutten halunnut lähteä ajamaan kotiin pahimpaan ruuhka-aikaan. 

Palaisin Louhi-lavalla, koska siellä oli niin ihanat istumapaikat. ♥ Sinne sitten jäinkin, kun tajusin että Kuvastaja-palkinto jaetaan siellä. Tunnistin ehdokkaista ehkä puolet, joten minua kiinnosti nähdä voittaja. Ei mennyt kauaa, että tunnistin voittajan kuvailusta - olinhan ollut aikeissa ostaa kyseisen kirjan viimeisen vuoden! 

Jenny Kangasvuo haastateltavana voiton johdosta!

Kuvastaja meni siis Jenny Kangasvuolle hänen romaanistaan Sudenveri.  Olin tässä vaiheessa jo niin poikki, etten tehnyt muistiinpanoja. Oli kuitenkin mielenkiintoista kuulla enemmänkin Sudenverestä. Kangasvuo muunmuassa kirjoitti sitä seitsemän vuotta. Ihmissusiin hän tarttui, sillä häntä ihmetytti miksi sudet esitetään aina kirjallisuudessa hirviöinä. Sudenveressä hahmojen pahuus on lähtöisin pikemminkin heidän inhimillisyydestään kuin eläimellisyydestään. 

Kangasvuo tunnusti tehneensä kirjaa varten paljon taustatutkimusta, jottei tarvitsisi myöhemmin hävetä. Etenkin sotien läpi elänyt susimatriarkka Martta vaati taustatutkimusta ollakseen uskottava. Palautteen perusteella tavoite saavutettiin! Kangasvuo suunnittelee Rauta-aikaan sijoittuvaa fantasiakirjaa seuraavaksi projektikseen, ensin tulee kohtapuoliin ilmestyvä gradu "Bi-seksuaalit Suomessa".

Kirja on tosiaan ollut minulla "hankintalistalla" jo vuoden. Viime kirjamessuilla en uskaltanut ostaa sitä, vaikka se kuulostikin äärimmäisen mielenkiintoiselta. No, heti kun kirjablogit alkoivat kehua sitä tajusin mokani, mutten ole törmännyt kirjaan sen jälkeen kaupassa ollenkaan! Tämä on varmasti aika yleinen ongelma, kun kirjojen hyllyikä on mitä on. En asu pääkaupunkialueella, joten kirjakauppareissuilla on ollut hankala löytää Sudenverta. Paneelin jälkeen kuitenkin painelin Teoksen myymälään, ostin kirjan ja sain siihen vielä Kangasvuon signeerauksenkin. 

Lähdin tämän jälkeen kotiin uupuneena mutta tyytyväisenä. Edessä oli kumminkin vielä kaksi messupäivää. 

17 kommenttia:

  1. Erinomainen kuvaus messupäivästä, erityisesti Siri Kolun haastattelu-osio kiinnosti. Sain eilen luettua Pelko ihmisessä -kirjan Finnconin innoituksen jälkimainingeissa, eikä se oikein iskenyt. Pitää vielä pohtia syytä, sillä tunnistan kaikki haastattelussa mainitut elementit, eivätkä ne sinänsä töki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on hiukan taipuvaisuutta lähteä raportoimaan ummet ja lammet, joten onneksi tämäntyyppisiä tapahtumia on aika vähän vuodessa. Kiva kuitenkin kun postaus kiinnosti! ;)

      En ole vielä päässyt kirjaa lukemaan, mutta ainakin lähtökohdat ovat mielenkiintoisia. Harmi, ettei kirja kolahtanut sinulle. Et ole tainnut tehdä PI:stä arvostelua? Lukisen sellaisen mielelläni, kun en ole tämän kirjan arvosteluihin vielä törmännyt. :D

      Poista
    2. En ole ehtinyt arviota vielä tekemään. Messuilu vei aikani. Ensi viikolla, luulisin.

      Poista
    3. Ah, jäänkin odottamaan tätä ;D

      Poista
  2. Itse asiassa Enorannan edellinen kirja, Painajaisten lintukoto, oli ehdolla Kuvastaja-palkinnon saajaksi, ei Nokkosvallankumous.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos valtavasti korjauksesta, Anonyymi! Kirjamessujen tietotulva pääsee välillä jo tietoähkyn puolelle, joten olen loppupäivästä varmasti kuunnellut paljon laiskemmin (ja loikannut Enorannan nimestä heti Nokkosvaltakuntaan). Korjasin tämän tekstiin. :D

      Poista
  3. Kiitos seikkaperäisestä raportista! Kangasvuon ja Enorannan kirjat olen tänä vuonna lukenut ja pitänyt kovasti! Pitääp Koluunkin tutustua, kerrot hänestä niin innoittuneesti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että raportti miellytti! Minulla on sekä Enoranta että Kangasvuo lukematta, mutta yritän kovasti pinnistää. Olen kuullut paljon kehuja molemmista.

      Kirjailijan persoonalla ei kai pitäisi olla väliä, mutta kyllä minä ainakin kiinnostun mielenkiintoisen persoonan kirjoista helpommin. Usein kiinnostavilta kirjoilta onkin löytynyt kiinnostavia kirjoja! Toivotaan että viihdyt Kolun parissa. ;)

      Poista
  4. Olen ollut itsekin kuuntelemassa Siri Kolua, ihana ihminen<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ei raportistani vielä käynyt ilmi totaalifanittaminen, niin totean sen vielä kerran: häntä on kyllä ihana kuunnella! :D

      Poista
    2. Niin onkin! On kiva kuunnella, kun joku on innoissaan ja se näkyy ja Siri osaa esiintyä. En kaikkien kirjailijoiden tarvitse olla luontaisia esiintyjiä, mutta joskus selvästi näkee, että kirjailija ei ollenkaan tahtoisi olla esillä ja se on vähän vaivaannuttavaa kuunneltavaa.

      Poista
    3. Jep, juuri tuo, että se heijastuu esiintymiseen, kun siitä nauttii. Sellaista esiintyjää on ilo katsoa. Mutta kirjailijoita mahtuu joukkoon monenlaisia, enkä todellakaan vaadi tätä kaikilta. ;)

      Poista
  5. Kiitos perusteellisesta raportista! Hyvä että joki jaksoi keskittyä, kun minä ja Susi vain poukkoilimme ;)

    Jäin miettimään tuota mitä sanoit kirjailijoiden esiintymisestä. Siis että sillä on väliä miten esiintyy. Olen samaan aikaan samaa mieltä ja eri mieltä. Haluaisin ajatella, että vain kirjalla on väliä mutta ei se niin ole. Hyvä esiintyjä saa kyllä tarttumaan kirjaan, mutta jos kirja ei täytä odotuksia, ei mikään esiintyminen pelasta asiaa. Enkä tällä viittaa tietysti mainitsemisiin kirjailijoihin vaan pohdin ihan yleisesti. Missä vaiheessa kirjailijasta on tullut julkinen esiintyjä, vai onko?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni kirjailijoista on tullut julkisia esiintyjiä, koska kilpailu näkyvyydestä kovenee, kun kustannettavien kirjojen määrä lisääntyy. Julkinen esiintyminen on osa mielikuvamyyntiä, mutta sehän ei huonoa kirjaa pelasta.

      Kirjailijan esiintymisessä on kyse kontaktin luomisesta kuulijaan. Minä olen harrastanut nuoruudessani teatteria, joten minuun vetoaa Kolun dramaattinen ulosanti. Johonkin toiseen ehkä vetoaa Enorannan hillitympi ja tyylikäs ulosanti. Tarkoitus ei muuten ollut sanoa, etteikö Enoranta osaisi esiintyä; oli vain mielenkiintoista nähdä kaksi erityyppistä esiintymistä peräkkäin. Enorannan haastatteluun vaikutti myös häntä haastatelleen nuoren selkeä jännitys, kun taas Kolun haastattelijoilla oli suurempi into ja energia.

      Mutta palataan siihen kontaktiin. Minusta etsimme kontaktia: sitä toista joka ajattelee samoin tai on kiinnostunut samoista asioista. Me emme kirjoittaisi samanlaista tekstiä samoista aineista, koska olemme erilaisia persoonia. Persoona näkyy myös kirjassa, joten yhteyden löytäminen kirjailijaan ounastelee kenties sitä, että saattaisin nauttia hänen kirjoistaan.

      Toki on myös niitä kirjailijoita, joita luen innokkaasti, mutta en voi sietää henkilöinä. Heidän kohdallaan välillä mietin, mitä salaista sopukkaa minussa he oikein onnistuvat koskettamaan. ;)

      Poista
    2. Ihan anekdoottina tähän, että kustannettavien kirjojen määrä itse asiassa tietääkseni on vähentymässä, tai ainakin monet suuret talot leikkaavat nyt kustannusohjelmiaan dramaattisestikin. Tämä näkyy muun muassa siten että tunnetutkin kirjailijat lähestyvät yhä useammin pienempiä kustantamoita, toivottavasti nämä pienet pystyvät sitten paikkaamaan vajetta! :)

      Poista
    3. Ah, tuota en tiennytkään! Ajatus on kieltämättä linjassa tuon "Suomessa kustannetaan liikaa kirjoja" lausuman kanssa, jonka kuulin useaan otteeseen eri paneeleissa koko viikonlopun ajan. Isojen kustantamojen häviö on sitten pienten hyöty - tai toivotaan ainakin näin!

      Poista