keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Haluaisitteko kustantaa mun kirjan?

Siltä varalta, että joku eksyy blogini puhtaasti tämän aiheen tiimoilta: Minulla ei ole käsikirjoitusta rundilla (vielä), enkä ole kirjoittanut aikaisemmin saatekirjettä. Tämän postauksen tiedot on hankittu ja sovellettu netistä mutuhutulla ja järkeilemällä. ;)

Olen lukenut jo jonkin aikaa englanninkielistä Query Shark blogia. Blogissa kirja-agentti Janet Reid neuvoo ja kritisoi lukijoiden hänelle lähettämiä queryja (suom. tiedustelu). Kustannusmaailma toimii muissa maissa hieman eri tavalla kuin Suomessa. Kirjoittajat eivät lähesty suoraan kustantamoja, vaan hommaavat itselleen ensin agentin, joka myy heidän kirjansa kustantamolle. Agentit saavat kirjoittajilta mielettömän määrän tiedusteluja, joiden perusteella pyytävät käsikirjoituksia. 

Tiedustelu on siis kirjoittajan myyntipuhe ja agentti seuloo niiden avulla jyvät akanoista. Suomessa agentteja ei pahemmin ole, vaan kustantamot seulovat käsikirjoitukset itse. Käsikirjoituksen kylkeen pitäisi kuitenkin liittää saatekirje, jonka funktio on aika lailla sama kuin tiedustelunkin, eli herättää lukijan kiinnostus. 

Netistä saa jos jonkinmoista tietoa saatekirjeen kirjoittamiseen (välillä myös ristiriitaista). Saatekirjeen roolia myös usein vähätellään, koska kustantamot lukevat kaikki käsikirjoitukset joka tapauksessa. Saatekirjeen pointti onkin ehkä pikemminkin se, missä järjestyksessä kustantamo saapuneet tekstit lukee. Niiden avulla voidaan ottaa nopeammin käsittelyyn ns. kuumat aiheet.

Seulovatko kustantamot oikeasti käsikirjoituksia saatteiden perusteella? Jos tätä tapahtuu, niin käytännöt varmasti vaihtelevat kustantamoittain. En ole kirjamaailmassa, joten voin vain spekuloida. Suomessa on myös kustantamoita, jotka eivät ota käsikirjoituksia kuin saatteiden perusteella.

Palataan kumminkin takaisin Query Sharkiin. Toisin kuin Suomessa Janetilla on varaa jättää huonosti kirjoitetut tiedustelut lukematta. Siksi hän opettaa lukijoilleen miten kirjoittaa sellainen tiedustelu, joka saa hänet pyytämään käsikirjoituksen luettavaksi. Olen lukenut n. 90% kaikista blogissa ruodituista tiedusteluista, jotka Janet on asiantuntevasti kritisoinut. Minusta Janetin opit toimisivat myös suomalaisen saatekirjeen muotoilussa.

Kaikkihan tykkää tarinoista, joissa on kissoja, eiks ni? :D

Siispä Query Sharkin sovellettujen oppien mukaisesti saatekirjeen kirjoittamisesta:
  • Saatteen kielen on oltava selkeää. Lyhyitä lauseita. Jos saatteessa käytetty kieli on vaikeaselkoista, tietää lukija odottaa samaa itse käsikirjoituksessakin. 
  • Saatteen sävy ei saa henkilökohtainen ja rupatteleva. Kirjoita saate kuin kirjoittaisit työhakemuksen.
  • Saatteen rakenne: 1. kuvaus juonesta, 2. kirjan nimi, sanamäärä ja genre, 3. kuka sinä olet, 4. yhteystiedot.
  • Aloita kertomalla käsikirjoituksesi juonesta.
    • Kuka on kirjan päähenkilö? Millainen ongelma/konflikti hänellä on edessään? Mitkä ovat sen panokset? 
    • Esittele vain tärkeimmät hahmot, jätä sivuhahmot suosiolla mainitsematta. 2-3 hahmoa on maksimi tiiviille esittelylle. Yksi heistä on usein antagonisti ja hänen pitää olla kiinnostava.
    • Muista kertoa tiiviisti. Älä maalaa maisemakuvia tai poraudu liian yksityiskohtaisesti tapahtumiin.
  • Päähenkilösi ulkonäkö ja historia eivät ole olennaista. Olennaista on pieni vilkaisu siihen miksi hänen ongelmansa kiinnostavat meitä. 
  • Kerro vain tärkeimmät tapahtumat, keskity päähenkilöösi. Juoni on tiivistettävä tarkoiksi lauseiksi, eikä sitä saa yleistää liikaa, koska silloin lukijakin menettää kiinnostuksensa.
    • Sitten X joutuu hengenvaaraan. (Miksi? Mihin hengenvaaraan?)
  • Älä paljasta kirjan loppua tai kliimaksia. Hyvä saate pakottaa lukijan kirjan kimppuun, jotta hän saa lukea tarinan itse. 
  • Älä kirjoita passiivisesti juonesta. 
    • "X heräsi veitsi sisällään. Leikkauksessa oli tehty virhe." (Kuka teki virheen?)
  • Älä kirjoita juontasi niin, että see kuulostaa leffatraileriääneltä. Tämä on yleistämistä. Saatteen on tarkoitus saada sinut erottumaan joukosta.
    • "Vain yksi mies voi pelastaa maailman."
  • Sinun ei tarvitse avata saatteessa kirjan teemaa. Muutakin analysointia kannattaa välttää.
  • Älä aloita retorisella kysymyksellä: "Oletko koskaan...?"
  • Jos tarina sijoittuu muualle kuin meidän maailmaamme voi miljöötä luonnehtia muutamalla lauseella. Muuten sitä ei tarvitse mainita kuin ohimennen. 
  • Ilmoita saatteessa vain yksi genre. Älä keksi omiasi tai sekoittele olemassaolevia! Esim. spekulatiivinen romantiikka tai fantasia thrilleri eivät ole genrejä. Tämän ei tarvitse osua heti nappiin kirjaasi ajatellen.
  • Itsestään ei kannata kertoa liian vuolaasti. Ammatti/koulutus ja kirjoituskokemus ovat tärkeimmät.
  • Kerro vain aikuisiällä ja lähivuosina saatu kirjoituskokemus. Jokaista kirjoituskurssia tai kilpailua ei kannata mainostaa, ellei niillä ole oikeasti merkitystä (olet voittanut kilpailun, tai hionut ko. kirjaa kurssilla). Kirjoittajalla ei tarvitse olla kirjoittamisen suhteen ansiolistaa, joten sellaisen kyhääminen pakolla näyttää huonolta. Se että olet kirjoittanut lapsesta saakka, ei kerro mitään taidoistasi.
  • Akateeminen kirjoittaminen ei tarkoita hyvää luovaa kirjoittamista. Jos olet vaikkapa lakimiehen roolissa kirjoittanut faktaa, ei se todista mitään kirjoittajantaidoistasi. 
  • Vaikka sinulla olisi suunnitelmia kirjasarjaan, kerro vain yhdestä kirjasta kerrallaan. 
  • Älä vertaa itseäsi jo julkaistuihin kirjoihin/kirjailijoihin. Varsinkaan niin, että käytät kahta täysin erilaista kirjaa ja kirjoittajaa esimerkissäsi. 
    • "Kirjani on kuin Tuntematon Sotilas ja Sinuhe." 
  • Älä kerro miten lukija reagoi kirjaasi, vaan saa lukija kokemaan nuo tuntemukset itse.
    • "Kirjani saa lukijat hihkumaan innosta ja huokailemaan himosta X & Y:n romanssin roihahtaessa eloon."
  • Sinun ei tarvitse taustoittaa sitä, miten olet lähtenyt kirjoittamaan kirjaasi tai kertoa, että kirja perustuu tositapahtumiin (poikkeuksena omaelämäkerta). Se ei lisää uskottavuuttasi.  
  • Saatteesi sävyn on sovittava sen sisältöön. Jos kerrot juonesta omaleimaisella kielellä tai huumoristisin sanakääntein, pitää lukija genrenä huumoria tai kevyempää viihdekirjallisuutta. Pyri luomaan kirjasi tunnelma myös juoniesittelyssä.

Pitkä lista, eikö? Voisin jauhaa pointeista paljon enemmänkin, sillä niitä oli hankala tiivistää. Kannattaa kuitenkin ajatella saatekirjeen juoniselostusta samantyyppiseksi lukijan koukuksi kuin kirjojen takakansiteksti. Niissäkin esitellään juonen pääkohdat, nimetään vain 2-3 hahmoa, kerrotaan maailmasta vain olennaisin ja luodaan konfliktin jännite.

Ylläolevan listan kanssa saa toki olla eri mieltä. Huomioni perustuvat Query Sharkin ruodintoihin, jotka ovat yksittäisin henkilön mielipiteitä. Kulttuurierotkin vaikuttavat. Tärkeintä on uskoa aina ensin kustantamon ohjeita saatteen kirjoittamiseen ja sitten muita lähteitä. Ohjeet vaihtelevat kustantamoittain, mutta minun mielestäni kannattaa personoida saate ja kertoa hiukan myös siitä miksi on valinnut kyseisen kustantamon. 

Saate on tiivis paketti, eikä sen tulisi olla A4 pitempi. Itseasiassa puolet A4 on parempi. Parisataa sanaa lienee hyvä mitta.

Juoni on kirjoittajan paras myyntivaltti. Alkutilannetta ei pidä kuvata liiaksi, vaan siirtyä heti siihen hetkeen, kun tarinassa alkaa tapahtua. Jos juoni on koukuttava, innostaa se lukijansa käsikirjoituksen pariin. Sitten kaikki onkin enää kiinni siitä miten hyvä käsikirjoitus oikeasti on.

Edit 20/09/13: Löysinpä vielä tällaisen teesiäni tukevan kirjoituksen Ilkka Remeksen blogista:
Jos saat muotoiltua tarinastasi kiinostavan konseptin, ei haittaa vaikka laittaisit sen kustantajalle menevän saatekirjeen alkuun. Kustannustoimittajien huoneiden nurkissa on vinot pinot käsikirjoituksia, joiden joukosta sinun on erotuttava. Paras tapa on antaa heti selkeä viesti siitä, että sinulla on vahva tarina. Sellaisesta jokainen kustantaja on kiinnostunut. Aina parempi jos se on myös hyvin kirjoitettu, mutta tarina on tärkein.
Millaisia saatteita teiltä on lähtenyt maailmalle? 

18 kommenttia:

  1. "Millaisia saatteita teiltä on lähtenyt maailmalle?"
    Huonoja. Olen kuunnellut liikaa, mitä saatteessa pitäisi olla, ja katunut jälkeenpäin, kun saate ei ole ollut yhtään minua. Tämä ei ollut kritiikkiä listaasi kohtaan, siinä on hyviä vinkkejä. :)

    Muutenkin olen mokaillut saatteiden kanssa. Olen mm. kirjoittanut yhteystietoni väärin. En yksinkertaisesti osaa kirjoittaa saatteita, joten olen miettinyt, voisinko vain jättää sellaisen kirjoittamatta... Koska mielestäni saatteideni laatu ei korreloi mitenkään itse käsikirjoituksen kanssa, vaan ne ovat paljon huonompia. Häpeän niitä syvästi. Saatekirje tuntuu ylivoimaisen vaikealta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole saatteista kokemusta, mutta mielestäni saatteen ajatteleminen työhakemuksena on hyvä idea.

      Kirjoitin joskus opiskeluaikoina yömyöhään hakemuksen erääseen yhteisöön, joka olisi avannut ovia työmarkkinoilla. Haastattelussa he huomasivat, että olin kirjoittanut osoitteeni väärin (olin juuri muuttanut uudelle paikkakunnalle) ja sain siitä haistattelua. Traumat elävät yhä :(

      Tuo on aika osuvasti sanottu "saate ei ole ollut yhtään minua". Etköhän sinä vielä laita maailmalle rutkasti parempia saatteita tulevaisuudessa! ;)

      Poista
    2. Oh, aika huonoa käytöstä haistatella tuollaista, virheitä kuitenkin yleensä sattuu kaikille...! Mutta ymmärrän traumat. Minullekin on jäänyt niitä äistä aaatekirjeistä (ja joistain oikeistakin työhakemuksista). Työhakemusajattelu on hyvä idea, kunhan ei tee ihan sairaan tylsää hakemusta... ehkä...

      Toivotaan näin. :)

      Poista
    3. No, yhteisö koostui siis toisista opiskelijoista, joilla oli erityissuhde potentiaaliseen työnantajaan. Siellä oli noussut sitten oma asema hiukan hattuun. :|

      Onneksi ei tarvitse näitä vielä kirjoitella. Olen ihan paniikissa sitten, kun tämä tulee ajankohtaiseksi ;)

      Poista
    4. Hö, oli varmasti kurjaa!

      Pahin ehkä oli kun kirjoitin jotain "en tiedä onko tästä mihinkään mutta ainakin se on kirjoitettu sydänverellä". Toivottavasti en ikinä lähettänyt sitä minnekään... Se taas oli vähän liiankin minua...

      Sanamääriä en ole kuullut kenenkään Suomessa laittavan saatteeseen, tuntuisi jotenkin hassulta.

      Poista
    5. Joo aivan, unohdin tuon sanamäärän. Se on tosiaan puhtaasti jenkkien juttu, enkä ole nähnyt sitä pyydettävän minkään kustantamon saateohjeissa. O.O'

      Poista
  2. Saatekirjeet ovat jotakin sellaista, minkä lukemista minä yritän vältellä näin jälkikäteen kuin ruttoa, vaikka vielä niitä jokunen versio taitaa tuolla koneella pyöriäkin. :D

    Ensimmäisen romaaniviritelmäni kohdalla minulla ei ollut hajuakaan, mitä saatekirjeeseen olisi kannattanut kirjoittaa, ja kauhistuttaa ajatellakin, mitä sinne silloin 19-vuotiaana oikein olen tullut raapustelleeksi. Varmasti puolet noista "virheistä", joita olet listannut, on ollut mukana ;D

    Toisella kerralla sitten oli jo vähän enemmän järkeä päässä ja muualtakin kuultuja neuvoja mukana, joten lähdin kirjoittamaan kirjettä nimenomaan vähän enemmän työhakemuksen hengessä. Silloin myös kirjoitin vähän erilaisen saatteen riippuen paikasta, jonne olin käsikirjoitusta lähettämättä. Ei niin, että niitäkään tekisi jälkeenpäin mieli lukea.

    Hauska blogi tuo, minkä linkkasit, tuli sitä selailtua eilen vähän pidempikin tovi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi omissa tekemisissä on havaittavissa kehitystä. :D

      Tykkään lukea tuota QS:ää juuri siksi, että kustannusmaailma ei ole kauhean läpinäkyvä. Hylsytkin ovat kaikille samanlaisia ja niistä on hankala päätellä missä menee metsään. QS kertoo aika paljon siitä miten ammatti-ihminen arvioi näkemäänsä.

      Poista
    2. Niin. Toisaalta ulkomailla kustannusmaailma onkin vähän erilainen näine agenttijuttuineen kuin täällä meillä.

      Itse olen lukenut parikin ammattiagenttien kirjoittamaa kirjoitusopasta, viimeisimpänä taisi olla joku työkirja jollain mahtipontisella otsikolla. How to Write a Breakout Novel, jollen väärin muista. Se ainakin oli ihan jees, mitä nyt joskus siitä tuli vähän sellainen olo, että muna neuvoo kirjoittamisessa kanaa. Vaikka varmasti jampalla kokemusta olikin. :D

      Poista
    3. Jenkkioppaissa pitää olla tosiaan kriittinen, koska kulttuurieroja on jonkin verran. Agentin kirjoittamaa kirjoitusopasta en olekaan vielä nähnyt, mutta siellä on varmaan eri näkökulmasta ihan päteviä pointteja kirjoittamiseen.

      Poista
  3. Hui, hyvä ja pelottava postaus. Kiitos loistavasta yhteenvedosta (ja suomennoksesta ;) ).

    Yhden saatteen olen ikinä kirjoittanut, eikä se kyllä mennyt näiden ohjeiden mukaan. Ensi kerralla sitten...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedä sitten onko näistä oikeasti hyötyä, mutta ajattelinpa nyt jakaa, kun olen tuota sivustoa jonkin aikaa tapittanut. ;)

      Poista
  4. Minun saatteeni ovat olleet laidasta laitaan. Ei kyllä koskaan mitään kovin monisanaista, mutta yleisimmin hyvin lyhyt esittely kässäristä ja itsestäni. Lyhin saatekirjeeni oli "Ohessa romaanikäsikirjoitukseni työnimeltään xxxx." Okei, saattoi siinä olla pari sanaa lisää, mutta yhdellä lauseella pärjäsin. En suosittele tätä typistettyä mallia, vaikka ihan samalla tavalla siihenkin kässäriin reagoitiin tai oltiin reagoimatta kuin pulleammilla saatekirjeillä varustettuihin kässäreihin. Enää en laittaisi ihan noin laihaa saatetta mukaan ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta on sekin, että käsikirjoitushan siinä aina ratkaisee, oli saate kirjoitettu miten hyvin tahansa. :D

      Ei kannata minustakaan tarinoida liikaa, mutta kyllä mainitsisin genren ja kertoisin hiukan tarinasta, jotta lukijalla on joku viitekehys tarinan lukemiseen.

      Poista
  5. Mahtava postaus, tänks.

    Minä olin ylpeä saatteestani. Olin. No, en sentään häpeä sitä tämänkään jälkeen, mutta aika hassulta se nyt tämän luettua tuntuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enpä tiedä, uskon että pätevän saatteen voi silti kirjoittaa, vaikkei näitä ajatuksia ottaisikaan omakseen. Tämä on kuitenkin vain yksi lähestymistapa.

      Ja etkös sinä saanut kustantamoista aika nopeasti vastauksia, mikä oli koko homman pointti? ;)

      Poista
    2. Kaksi kuudesta tulivat ajallaan ja kahta en ole vieläkään saanut, joten en tiedä onko tuo nopeaa. No, ensi kerralla paremmin.

      Poista
    3. Se sitten siitä teoriasta. ;)

      Poista