keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Auttamattomasti addiktoitunut


Mistä innostuneet kirjoittajat on tehty? Red Bullista!
(kuvassa myös työpäivieni ilo: Pasan & Atpon vitutuskalenteri)

En tiedä miten te muut kirjoittajat jahtaavat inspiraation valkoista jänistä, mutta piristeet ovat tälle toimijalle täysin tuttu ilmiö. Joskus nuorempana poltin tupakkaa, kun blokki tuli vastaan. Aikuisena hiljensin sisäistä kritiikkiä välillä kirjoituslonkerolla. Joku juo kahvia, toinen syö sokerisia herkkuja tai muita eväitä.

Mutta kun 13-vuotiaana löysin energiajuomat, olin auttamattomasti koukussa. Tämä sosiaalisista tilanteista ahdistuva urpo oli usein tuutissa pitkän päivän jälkeen, mutta energiajuoma palautti kaikki kirjoitusmehut samantien! Ja jos yksi päivässä otettiin aamulla, toinen keskipäivällä ja sitten vielä illalla, niin skarppi jatkui perhana koko päivän!

Ei liene ihme, että teinivuosia varjosti jatkuva unettomuus, yökirjoittaminen ja tyhjä rahapussi. Myrkyllä ei ollut väliä, kunhan siitä sai kicksit: Batterya, Tehoa, Monsteria ja halpamerkkejä kiskottiin kahdella kädellä. Baari-iässä kossubattery oli aina kaadettava kurkusta alas ennen kotimatkaa, koska pimeässä kävellessä tuli mieleen hyvää settiä, kunhan vaan oli kirkkain mielin liikenteessä.

Yli kymmenen vuoden riippuvuutta on viime vuosina koeteltu. Jatkuvat lopetusyritykset ovat johtaneet hirveisiin retkahtamisiin. Saan fyysisiä vierotusoireita ja vakuuttelen itselleni, etten jaksa kirjoittaa mitään työpäivän päätteeksi, ellen juo satsia. Viime vuoden marraskuun ennätysnano 100k tapahtui kuukauden kestäneessä energiajuomanmakuisessa sokeripilvessä.Yleensä jaksan olla parikin kuukautta ilman energiajuomaa, kunnes retkahdan taas kokeiltuani ihan vähän vaan.

Kun lopetin tupakanpolton, se loppui kerrasta. Alkoholin käytön vähentämisessäkään minulla ei ole ollut mitään ongelmia. Energiajuomista en vaan kertakaikkiaan pääse eroon! Ja uskon, että suurin syy siihen on psykologisessa riippuvuudessa, joka on kehkeytynyt yli kymmenen vuoden aikana.

Kun energiajuomat jäävät kohtuukäytön rajoihin, tulee yhdestä tölkistä ihan oikeasti pirteyspiikki. Alan saada ideoita, flow lentää päälle ja jarrut katoavat. Sitä seuraava teräsmiesolo on ihan mieletön. Minua ei pysäytä mikään! Ja jos päivässä on oikeasti rajallinen määrä tunteja kirjoittaa, eikö tunnukin tuhlaukselta jos se aika menee nukkumiseen tai TV:n tuijotteluun zombina?

Usein vaan tuntuu etten jaksa ilman tölkillistä. Toki olen onnistunut lopettamaan päivittäisen juomisen ja olen nyt ihan eri vaiheessa addiktioni kanssa kuin vaikkapa kolme vuotta sitten, mutta kokonaan lopettaminen vaan ei toimi. Se johtuu positiivisista kokemuksista kirjoitussessioiden kanssa, mystisen inspiksen jatkuvasta jahtaamisesta ja siitä etten voi sietää kahvia.

Ja koko avautuminenhan lähti liikkeelle siitä, kun en kipeänä olisi jaksanut mennä kirjoituskurssille. Sen tapaamisia vaan on vain joka toinen viikko, joten en malttanut jättää väliinkään. Mikähän avuksi? Jep, juuri se.

Minulla onkin sitten säkenöinut valtava inspis ne kolme päivää, joina olen muutaman tölkin juonut, jotta jaksaisin kipeänä tsempata. Pääsin jopa yli LP:n pienestä kirjoitusblokista, joka oli vaivannut pari viikkoa. Kirjoitin todella kivan raakatekstipätkän sinne. Ja nyt pitäisi malttaa taas lopettaa...

Nimeni on vaarna ja minä olen energiajuoma-addikti.

17 kommenttia:

  1. En kestä. :DD Tsemppiä, senkin jonne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tiedän. Nää first world ongelmat on tosi noloja avautumiskohteita. ;)

      Mutta ainakin olin jonne ennen jonneja, prkl! :D

      Poista
  2. Voi Vaarnaa!

    Ymmärrän. Minullakin on addiktioita. Tai no lähinnä suklaa-addiktio. Aina välillä täytyy saada suklaata. Ei sentään joka päivä. En kyllä ole huomannut että se piristäisi. Energiajuomia en ole koskaan juonut, kerran maistoin ja se oli pahaa. Sama kahvin ja tupakan kanssa.

    Jos käyttösi pysyy rajoissa ja auttaa kirjoittamisessa niin mikäs siinä. xD

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän tässä on, kun käyttö ei pysy rajoissa. Havahdun n. 3 kk väliajoin siihen, että edessä on vuori puoliksi juotuja Battery-tölkkejä. Ja en saa unta, kun olen pumpannut suonet täyteen tauriinia. o.O'

      Olisi niiiin paljon helpompaa, jos kykenisi lopettamaan kokonaan. :(

      Poista
    2. No sitten tilanne on vähän kurjempi, jos siitä tulee sivuoireitakin. Jos vähennät vähitellen? Yksi kaverini oli aivan toivottomasti koukussa kokikseen. Hän tiesi etten juo kokista, joten hän tuli aina luokseni kokispullo mukanaan... ja muuallekin. Luulin ettei hän ikinä kykene vierottautumaan, mutta lopulta onnistui. Entä jos yrittäisit korvata sen jollain muulla? Vaikka teellä? Varmaan helpommin sanottu kuin tehty.

      Poista
    3. Juon itseasiassa teetä paljon ja käytän sitä juuri energiajuomien korvikkeena. Tuo vähittäin vähentäminen on tapa, jolla olen saanut ongelman edes jotenkin kuriin. Kokonaan en vaan tunnu kykenevän lopettamaan, mikä johtaa kausiin, että juon sitä liikaa ja sitten taas olen kokonaan ilman.

      Eli siis saattaa kyllä kuulostaa kohtuukäytöltä, mutta kun sitä käyttöä on valvottava koko ajan. O.O

      Poista
  3. Minäkin olen. Red bull -addikti nimenomaan. Kahvi ei ole kovin hyvää, mutta sitäkin tulee joskus juotua, ja yritän sillä korvata bull-himoni usein.

    Muita energiajuomia en pysty juomaan. Ne ovat pahoja, eikä Red bullkaan kovin hyvää sinänsä ole. Mutta energia maistuu hyvältä. Suklaa-addiktio minulla on kausittainen, mutta Red bullia on lähes pakko saada lähes päivittäin. Yksi yleensä riittää ellei ole jotain tärkeää projektia + rankka työpäivä takana + deadlinet puskee päälle. Minulla on kyllä aika matala toleranssi kaiken suhteen, alkoholiakin tarvitsen vain sen yhden annoksen, ja etenkin valmiiksi väsyneenä olen ihan kunnon humalassa sitten.

    Red bull ei varsinaisesti tuota minulle inspiksiä. Ei siis ideoita eikä sitä tilaa, missä tekee mieli esim. kirjoittaa. Sen tarkoitus on ihan vaan pitää minut hereillä ja virkeänä, etten heti töiden jälkeen lösähdä sänkyyn TV:tä tuijottamaan. Projektit hoituvat nopeasti alta pois kunhan juo yhden tölkin.

    Itse en ole niin suurkuluttaja, niin mitään varsinaisia sivuoireita ei ole tullut. Paitsi tietenkin se, että jos en liikkuisi näin paljon, lihoisin varmasti aivan palloksi. Kahvi ei ole niin paha, paitsi että laitan siihen maun vuoksi paljon sokeria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Cee onpa kiva kuulla sinusta pitkästä aikaa! Mitä kuuluu?

      Addiktiosi kuulostaa vielä ihan hallitulta, etenkin kun sinun ei tule kiskottua useampaa annosta illassa. Liityykö sinullakin kulutus aamu-unisuuteen? Energiajuomakulutusta on helpompi vahdata valoisina vuodenaikoina, mutta syksyllä siihen tulee minulla helpommin piikki.

      Sekin näissä on terveyden kannalta ongelmallista, että ne poistavat nälän tunnetta ja niillä on helppo korvata aterioita hetkellisesti. Opiskeluvuosina paino pysyi helposti kurissa, kun olin koko ajan menossa, mutta nytemmin istun päätteellä päivässä yli 8h...

      Poista
    2. Hih, muistin tänään töissä yhtäkkiä ihmetellä miksen ole saanut sinulta tähän vastausta. Ja eihän se vastaus tietenkään mihinkään sähköpostiini tule. :D (Osasin nyt klikata tuota nappulaa, että varmasti tulee viesti vastauksesta. Onko tuollainen ollut tässä aina??)

      Täällähän minä pyörin, lueskelen blogeja ja kirjoja, editoin tekstiä ja työskentelen useamman projektin parissa samanaikaisesti päivätyön ohella... eli kiirettä pitää!

      Tänään ostin pitkästä aikaa Punaista Härkää... En koe olevani yleisesti ottaen aamu-uninen ihminen, mutta jos aamu on erityisen väsynyt, saatan ottaa töissä kahvia. Kahvi tulee siellä automaatista, jolloin sen laatu ei tosiaan ole kovin hyvä. Se toimii ehkä enemmänkin lumelääkkeenä. Juon "kahvia", joten tunnen oloni "pirteämmäksi". Sitten jos iltapäivällä/illalla pitäisi vielä saada jotain aikaiseksi, ostan kotimatkalla yhden Härän ja juon sen työhön ryhtyessäni. En sanoisi siis, että se liittyisi vuodenaikaankaan. Tarkoitus on vain pysyä pirteänä työpäivän jälkeenkin, jotta jaksan tehdä omia projektejani.

      Kahvilla voin korvata näläntunteen ja aterian, mutta Härällä en. Ja vaikka töissä saisinkin kahvilla sen nälän pois, on kavereiden kanssa silti tapana pitää tiettyihin aikoihin taukoja ja syödä eväitä yhdessä. Pahinta tässä on oikeastaan ehkä se, että väsyneenä minun tekee mieli suklaata aivan tajuttomasti, ja nytkin tuli Härän kanssa otettua hieman kyytipoikaa eli Fazerin Sinistä...aijai.

      Poista
    3. En ole aiemmin huomannut tuota Notify me-nappulaa, hyvä kun sanoit!

      Kirjoittaminen päivätyön ohella on kyllä hullujen hommaa. Pelkään välillä muumioituvani tietokoneen ääreen. ;)

      Minullakin energiajuomakulutus on siirtynyt illoille, etenkin nyt kun ajan pitkää työmatkaa. Onneksi välillä teemuki ja iltapalakin piristävät ihan tarpeeksi.

      Ja suklaa... ei, en edes mene siihen. Tai menen sen verran, että totean oman himoni kohdistuvan Fazerin Punaiseen. ;)

      Poista
    4. Tänään en ostanut suklaata. On pakko yrittää päästä siitä irti. :D Energiajuoma sensijaan tuli hankittua ja juotua... ja nyt on kyllä taas pirteä olo. Olisi tietysti ehkä voinut käyttää puolisen tuntia kunnon hikiliikuntaan ja saada saman fiiliksen...?

      Poista
  4. Itse en ole koskaan energiajuomia suostunut edes maistamaan, kun pelkästään niiden haju on minusta jotenkin ikävä. Mutta sen sijaan olen kahvin orja. Orjuuteni alkoi 14-vuotiaana, kun rupesin harrastamaan teatteria, ja harjoitukset venyivät välillä koko päivän mittaisiksi, eikä välissä ehtinyt syömään. Tällä hetkellä kahvinjuontini on aikalailla hallinnassa, mutta välillä se repsahtaa otteesta täysin, ja sivuoireet ovat aina vähentäessä sen mukaisia. Normaaliaikoina kahvi on minulle lähinnä mukava rentoutumiskeino, mutta "addiktioaikoina" enemmänkin joku pakkomielle, jolloin sen juominen lakkaa olemasta edes kivaa.

    Nimenomaan kirjoittaessani saatan litkiä kahvia älyttömiä määriä, vaikka en oikein edes tiedä, tuottaako se minulle mitään sen kummempia flow-tiloja vai pitääkö vain hereillä.

    Kahvin kittaamisessa on vielä sekin hankala puoli, että siitä on suoranaisesti vaikea "nähdä", paljonko on tullut juotua. Ei jää tölkkipinoja eikä mitään. Välillä havahdun ihmettelemään miten kahvi on taas lopussa, kun ostin viimeviikolla uuden paketin, mutta siinä kaikki. Ja kun se on sillä tavalla sosiaalisesti suotavaa, niin esimerkiksi töissäollessa kahvia vuo juoda aivan rauhassa tauoilla ilman että kukaan katsoo kenoon...

    Olin ennen myös karkkiaddikti. Karkkihyllyllä iski aina yhtä aikaa himo ja häpeä, ja sitten lopulta repsahdin. Tästä olen kuitenkin päässyt eroon. Rupesin jo ennen karkkihyllyä ajattelemaan, että saan ostaa karkkia, jos haluan - ei tullut sitä samaa vietävää ristiriitaa, ja pikkuhiljaa karkinosto kummasti väheni ihan itsestään. Ennen ostin karkkia noin viitenä päivänä seitsemästä, nykyään ehkä kahdesti kuussa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kahvinjuonti tuntuu olevan sosiaalisesti hyväksyttävämpää. Olenkin välillä miettinyt sosiaalisen ulottuvuuden merkitystä riippuvuuksiin. Sosiaaliset tupakanpolttajathan ovat vähentyneet nyt kun baareissa ei saa polttaa sisällä. Mitenhän kävisi kahvinjuojien, jos työpaikoilla/kahviloissa ei saisi enää juoda kahvia?

      Avokkini juo kanssa päivässä vähintään 4-5 kuppia kahvia. Epäilen tosin, ettei minulla ole toisen kahvin kulutuksesta minkäänlaista realistista kuvaa.

      Minäkin olen perso makealle. Nykyään syön jo vähemmän, mutta sekin on ollut suurten ponnistusten takana. Yritän päästä yhdestä karkkipäivästä viikossa kohti paria kertaa kuukaudessa. Karkkia käytin ennen nimenomaan itseni "palkitsemiseen". Käyttö on kummasti vähentynyt, kun en enää ajattele ikäviä/raskaita asioita palkitsemisen arvoisina.

      Poista

  5. Minulla ei niinkään ole addiktiota mihinkään (paitsi siihen, etten addiktoidu mihinkään), mutta teen juominen kyllä parantaa keskittymistä huomattavasti.(Kyllä, olen näinkin tylsä :D) Viime vuoden nanon aikaan join sitä n. litran joka päivä, aina joko ennen kirjoittamista tai sen aikana. Nyt huomaan, että tietty tee vie minut takaisin kässärin maailmaan. Ei tarvitse kuin haistaa sitä, kun kuulen jo aallot ja tunnen auringon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No, siinä tapauksessa olet vaan onnekas ;)

      Juon myös paljon teetä, etenkin viileinä vuodenaikoina. Makuja en kyllä ole vielä yhdistänyt mihinkään tiettyyn kirjoitukseen! Kuulostaa ihanalta tavalta saada oikeat fiilikset. Minä temppuilen pääasiassa soittolistojen kanssa.

      Poista
  6. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tänne saa kommentoida, ei huolta!

      No, energiajuomakulutukseni on kyllä vähentynyt, mutta ei loppunut kokonaan. Minulla on kausia, kun en juo niitä lainkaan - pisimmillään puolikin vuotta yhteen menoon. Mutta stressi tai joku muu tekosyy aina ajaa minut takaisin.

      En tiedä millä hypnoosilla saisin itseni parannettua tästä. Kyse on selvästi henkisestä riippuvuudesta, sillä tunnistan sen mielikuvan juomisen ihanuudesta kuumana päivänä: kuinka hyvältä kylmä energiajuoma tuntuu ja miten vireä olo siitä tulee.

      Vierottamiseen osaan sanoa jotain vinkkiä, vaikka sorrunkin aina paheeseeni uudestaan. Aloitan vierottamisen hitaasti vähentämällä ensin, jotta välttyisin juuri noilta päänsäryiltä. Sitten katson ensimmäisen ilman-päivän sellaiseen ajankohtaan, että en ehdi miettiä vierotusoireita. Pahimmat hoidan korvaavalla aineella, eli kokiksella, koska siinäkin on jonkin verran kofeiinia, mutta siihen ei tule minulla himoa. Teen myös sitä, että juon tölkistä vain muutaman huikan ja laitan sen jääkaappiin, jolloin se ei ole enää hyvää, kun tekee seuraavan kerran mieli juotavaa. Väljä energiajuoma tappaa minulla tehokkaasti halut juoda sitä yhtään enempää.

      Sitten vain olen ilman energiajuomia, kunnes taas retkahdan jonkin ajan kuluttua...

      Huh huh, kauhea stoori! En ole itsekään tajunnut, miten kauan olen yrittänyt lopettaa ja millaisia konsteja olen siihen kehitellyt. Tämä on varmaan viides vuosi, kun teen noita lyhyitä vierotuskausia. O.o'

      Tsemppiä kuitenkin sinulle! Toivottavasti sait tästä jotain vinkkejä tai henkistä tukea. :)

      Poista