tiistai 27. elokuuta 2013

Lahjaksi uskoa itseen

Kävi kuten hiukan ounastelinkin; blogi hiljeni loman ajaksi lähes kokonaan. Olen kyllä lueskellut muiden blogeja, mutta kommentointi on jäänyt. Eivätköhän asiat palaa ennalleen taas syyskuun puolella.

Loma on kuitenkin ollut juuri sitä mitä olen tarvinnutkin. Kävimme ihastelemassa maisemia ja hakemassa inspiraatiota Kuusamossa, muuten olen lueskellut ja rentoutunut kotona. Sain mm. viimein luettua Haruki Murakamin Norwegian Woodin, jossa oli mielestäni suomalaiseen mentaliteettiin sopivaa melankolisuutta ja upeaa kuvailua. Nyt odotan innolla seuraavaa Murakamia, jonka saan käsiini!

Myös kesäkässäriä, tai oikeastaan kässäreitä, on tullut kartutettua. Sanallisesti paljoa ei ole vielä koossa, mutta en ota paineita. On ihanaa kirjoittaa kässäriä, joka ei ole saanut alkuaan Nanowrimon pakkorutistuksesta. Enemmän olen fiilistellyt kesää paperille ja etsiskellyt nuoruustunnelmia. Jostain syystä viihdyn hyvin erilaisten tarinoiden parissa, joten nuorille suunnatut kässärit ovat mukavaa vaihtelua aikuisaiheista.

Rikhardinkadun kirjastossa odottamassa vuoroa Novelliklinikalle

Syy tähän postaukseen on kuitenkin eilispäivässä. Kuten alkukuusta mainitsin, pääsin osallistumaan Helsingissä järjestettyyn Novelliklinikkaan. Lähetin heille erään kesällä työstämäni novellin, joka liittyy pariin otteeseen mainitsemaani epämääräiseen kesäproggikseen, ja vastineeksi minulle luvattiin kirjailijavieraan palaute novellista. 

Olin palautteesta sen verran täpinöissäni, etten tajunnut kysyä lupaa kirjailijalta mainita häntä blogissani, joten jätän palautteenantajan siksi suosiolla nimettömäksi. 

Alkuun juttelimme hiukan historiastani kirjoittajana ja kerroin kirjoittaneeni vuosikaudet englanniksi, jonka vuoksi kieli ja kirjoittaminen vielä takeltelee. Tästä hän oli hiukan yllättynyt ja kertoi, ettei se kuulemman näy oikeastaan tekstissä. Ilmeisesti olen siis kyennyt palauttamaan kielen itseeni innokkaalla lukemisella ja kirjoittamisella. :)

Palautteenantaja kiitteli eläväistä kieltä, tarinankerrontaa ja kokonaisuutta muutenkin. Keskustelimme joistain ratkaisuista sisällössä, mutta aina kun kysyin pitäisikö asioita selittää enemmän tai muuttaa, oli hän kuitenkin sitä mieltä, ettei novelli kaivannut korjaamista. Puimme siis pikemminkin hänen lukukokemuksiaan. Oli mukava kuulla, että olin onnistunut maalaamaan realistillekin eläväisen maiseman, jonka hän osasi sijoittaa ja koki onnistuneeksi fantasiaelementeistä huolimatta.

Käsittelimme kuitenkin itse novellia aika vähän. Palautteenantaja ei kokenut, että siinä olisi oikeastaan korjattavaa. Haluan tässä vaiheessa huomauttaa, että ko. novelli on käynyt läpi pitkällisen editointiprosessin ja minulla on ollut ihania ja pitkämielisiä koelukijoita. Kiitos vielä kerran tuestanne Dee, Bee, Lila, Ahmu ja Rina!

Eilisen ostokset: Pari kauan metsästettyä kirjaa, sekä paikan päällä minut 
lumonneita runokokoelmia. Niin ja Miyazakin Totoro ♥

Sen sijaan palautteenantaja kyseli tulevaisuuden suunnitelmistani ja sanoi minulle, että minussa on hänen mielestään kirjailija-ainesta: on mielikuvitusta, kielellistä osaamista ja kyky ottaa vastaan palautetta. Kerroin hänelle käsikirjoituksistani ja yrityksistäni saada aikaan toimiva kokonaisuus, joka on tähän asti ollut vaikeahkoa. 

Minua hiukan varoiteltiin ylikriittisyydestä ja palautteenantaja muistutti, että käsikirjoitus elää vielä kustantamon päässäkin. Asenteeni julkaisuun oli kuulemman pääasiassa realistinen: keskeneräistä on turha laittaa eteenpäin ja tarinat tarvitsevat lopun - joskin itselleen kannattaa asettaa aikatauluja ja tavoitteita, tai ei synny tuloksiakaan.

Olen todella iloinen, että osallistuin klinikalle. Sain sieltä enemmän kuin osasin odottaa. On etenkin ihana kuulla, että itselle täysin vieras ihminen viihtyy omien tekstien parissa ja uskoo, että pystyisin kirjoittamaan ja julkaisemaan kirjan. :D

 Helsingin Akateemisen kirjakaupan Penguin Books hylly,
jossa klassikkokirjojen upeita uusintapainoksia ja niiden kansitaidetta.

Jäin jälkikäteen miettimään olenko ylikriittinen omaa kirjoittamistani kohtaan. Olen saanut pääasiassa hyvää palautetta ja uskon kyllä omiin projekteihini, vaikka ne tuntuvatkin välillä leviävän käsiin. Samalla yritän lähestyä julkaisuhaaveita realistisesti ja kuunnella muita. Olen ehkä mielummin liian nöyrä kuin ylimielinen.

Minulle tuli sellainen olo, että palautteenantaja aisti varovaisuuteni ja yritti siksi kannustaa minua enemmän. Samoin kävi keväällä, kun sain kirjoittajapiiristämme odottamatonta tukea ja kannustusta. En aikonut edes osallistua kurssiteksteistämme koottavaan omakustanneantologiaan, ennen kuin minut ylipuhuttiin siihen. Kai yritän välttää pettymyksiä aika aktiivisesti ja siinä sivussa unohdan ottaa ilon irti pienistä voitoista ja tarttua tarjottuihin tilaisuuksiin.

Edessä on vielä viimeinen lomaviikko, joka huipentuu edellä mainittun omakustanneantalogian julkistamistilanteeseen perjantaina Taiteiden Yö tapahtumassa Hämeenlinnassa. Markkinoinnin puolelle tämä puheenvuoro ei kuitenkaan mene, ehei, antologiaa on kai tilattu lähinnä sen tekijöille, ei niinkään myyntiin. Pyörähdän tilaisuudessa lukemassa yhden antologiassa ilmestyvistä runoistani ja lunastamassa omat kopioni, sekä moikkaamassa kanssakirjoittajiani.

Tuntuu varmaan hyvältä saada omaan käteen konkreettinen todiste siitä, että olen saanut jotain aikaan kirjoittamisellani. Ja ellei muuta, niin ainakin saan muutaman muiston talteen. Antologia on täynnä muiden lahjakkaiden kirjoittajien tekstejä, joista sain nauttia viime vuonna viikoittain.

5 kommenttia:

  1. Ihanaa että sait kannustavia kommentteja. Jos teksti arvostelijan mielestä toimii, parempi kai keskittyä siihen kuin väkisin keksiä parannusehdotuksia. Koska olen lukenut tuon kyseisen novellin, voin sanoa, että se on minustakin hyvin valmis. :)

    Ylikriittisyys on käsittääkseni ihan yleistä, mutta joskus siitä voi olla haittaakin, jos ei esim. koskana uskalla antaa tekstejään eteenpäin. Mutta hyvä, että sait kannustusta tuolta, minä uskon myös kyllä kykyihisi ei pelkkänä pöytälaatikkokirjailijana!

    Mutta Gilgamesh... nostan sinulle hattua. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Bee! Olet siinä varmaan oikeassa, että hyödyllisemmin palaute meni, kun puhuttiin asiaa, eikä jumitettu sen novellin parissa liiaksi.

      Olen ollut haluton jakamaan tekstejä siksikin, ettei mikään ole tullut valmiiksi. Tuntuu jotenkin turhalta luetuttaa muilla, kun en ole ollut itsekään tyytyväinen. Syksyllä aion kyllä saada jonkun käsikirjoituksen luettavaan jamaan.

      Ja Gilgameshista sen verran, että tuo on tuore suomenkielinen käännös. Edellinen taisi olla jostain 50-luvulta? Eli ei ainakaan selaillessani vaikuttanut tuskalliselta lukea ;)

      Poista
    2. Minä olen varmaan lukenut sitä vanhaa Gilgameshia. En kyllä juuri mitään muista. :D

      Ymmärrän, minäkin olin, sitten taas aloin jaella tekstejä liiankin hövelisti, nyt yritän saada taas jotain ensin valmiiksi.

      Hurjasti onnea antologiasta!

      Poista
  2. Minulla kävi heinäkuussa samoin: En kirjoittanut paljoakaan heinäkuussa blogiini. Nyt kun on uus kone ja kaikki, niin kelpaa editoida taas. Jos sitä saisi valmiin tekstin Gummeruksen kisaan. :)

    Ja tuo on totta: Jos ei ole aikatauluja, niin ei sitä saa aikaiseksi mitään. Minunkin pitäisi kohta jatkaa editointia, kun minähän olen asettanut sen ajan itselleni: Aloita kirjoittaminen/editoiminen klo: 16:00 :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mielestäni blogi pitää välillä unohtaa, etenkin kesäaikaan. Ai sinäkin osallistut Gummerukseen? Onnea yritykseen!

      Olen itse todennut, ettei minulla ole tällä hetkellä parasta mahdollista työtilaa. Minun tarvitsisi päästä jonnekin omaan rauhaan niin saisin paremmin irti siitä vähästä ajasta, joka päivistä jää kirjoittamiseen. Nyt olen samassa tilassa avokin kanssa, joten hänen touhunsa sekottavat usein pakkaa liiaksi. :(

      Poista