sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Finncon: Uusi toivo

Osallistuin sitten viikonloppuna elämäni ensimmäiseen Finnconiin. En oikein tiennyt etukäteen mitä odottaa, mutta paneelien aiheet, myyntipöytä ja hyvä seura houkuttelivat loppujen lopuksi Kaapelitehtaalle. Osallistuin coniin lauantaina ja sunnuntaina, mutta sanottavaa ja kerrottavaa kertyi sen verran, että päätin tehdä molemmille päiville oman postauksen.

Tämä postaus koskee lauantaita.

 Finncon 2013 käsiohjelma.

Kiersimme launtaina-aamuna pöytiä ja aluetta hiukan enemmän ennen ensimmäisiä ohjelmanumeroita ja ostelimme kaikenlaista. Mukaan tarttui muuan muassa kirpparihintaisia kirjoja 9 kappaletta. Näistä 5 novellikokelmaa ja loput romaaneja. Rakensin kuitenkin Finncon kokemukseni pitkälti paneelien ympärille ja lauantai sujui orjallisesti aikataulun merkeissä. Onneksi paneelien välissä oli sopivasti siirtymäaikaa!

Lauantai:
12.00 - 13.00 Neljä Mestarietsivää 
13.00 - 14.00 SF as Metaphor
14.00 - 15.00 Sci-fi ja oudot petikumppanit
15.00 - 16.00 Seksuaali-ja sukupuolivähemmistöt kirjallisuudessa
16.00 - 17.00 Queer, queerimpi, X-men
17.00 - 18.00 Bimbopaneeli  

 
Kävimme ostoksilla Myrntain taidekojussa,
josta ostin kuvassa näkyvän vihreän kissan ♥

Sain paneeleista huonosti kuvia kännykkäkamerallani, kun istuimme keski-tai takarivissä, joten sen sijaan esittelen hirveitä & ihania riiviökissoja! :D

Mutta siis paneelit. Yleisvaikutelmana oli hiukan pettymys. Odotin kenties enemmän hyvin argumentoitua keskustelua aiheista, joka ei ihan kaikkien kohdalla toteutunut. 

Sherlock paneeli esitteli moderneja Sherlock tulkintoja, eli Granada-sarjan, Guy Richien Holmes-elokuvat, BBC:n Sherlockin ja NBC:n Elementaryn. Paneeli tosiaan vain esitteli sarjoja ja niiden eroja, vaikka paneelikuvauksessa sanottiin edustajien "ottavan yhteen". Ainoa yhteenotto paneelissa tuli takaani "Lucy Liu sucks" tyyppistä huutelua harrastavalta ahdasmieliseltä tyypiltä (jonka panelistitkin tunnistivat mauttomaksi). 

Btw, Elementary, jossa John Watsonia siis esittää Lucy Liu Joan Watsonina, on ajankohtainen tulkinta, jossa a) Sherlock ei ole kusipää, b) on oikeasti nykyaikaa heijastavaa monikulttuurisuutta & vähemmistöjä, c) on parhaita naishahmoja televisiossa tällä hetkellä. Harmi siis, että keskustelu jäi pintapuoliseksi!  


SF as metaphor
-paneelin osallistujat Markku Soikkeli (vas), 
Aliette De Bodard, Stefan Ekman & Tom Crosshill (pj)

SF as Metaphor-paneelissa siis pohdittiin spefiä metaforana todellisuuden ilmiöille. Keskustelu oli hurjan mielenkiintoinen, ja puheenjohtaja piti keskustelun hyvin liikkeellä. Tässä oli hurjasti hyviä pointteja, joten listaan nopeasti niistä osan:

- Jos SF:n viesti on liian voimakas, tulee siitä propagandaa
- SF on alkanut lähestyä yhteiskunnallista fiktiota
- Yleensä jo teoksen nimessä näkyy teoksen pääteema ja metafora
- SF kertoo kolmesta asiasta: / mitä jos? / jos vain / mitä jos tämä eskaloituu?
- SF tarjoaa lukijoille mahdollisuuden keskustella ongelmista neutraalissa ympäristössä.
- SF myös ohittaa lukijan olemassa olevat ennakkoluulot, toisin kuin muu media
- Kirjoissa on aina syvempi taso. Se ei ole välttämättä kirjoitettu tietoisesti. (Tämä myös erottaa raakileet oikeasti julkaistavista kirjoista)
- SF on myytinteon moderni ilmentymä. Kenties SF voisi olla tulevaisuudessa jopa uskonnollista tekstiä. Onhan jedien kirkko jo olemassa oleva uskonto!
- Kaikki ei ole aina metaforaa, eli Mars on aina Mars, mutta se voi olla myös muutakin.

Keskustelun innoittamana päätin tutustua hamassa tulevaisuudessa Aliette De Bodardin tuotantoon. ;)

 Conista löytyi epämääräinen sininen puhelinkoppi...

Sitten ikäväkseni seuraavien paneelien sisältö oli heikompitasoista. Sci-fi ja oudot petikumppanit keskustelu ei ollut mielestäni oikein keskustelua. Puhujat puhuivat erilaisista teoksista ja niiden sisällöstä, mutta hyvin vähän yleisluontoisesti. Jos ko.teoksia ei tuntenut, ei keskustelusta jäänyt kauheasti käteen. 

Paneelin sisällöstä tarttui lähinnä käteen ajatus, että sci-fiä on käytetty ja käytetään yhä poliittisten viestien välineenä (pro-kommunismi Neuvostoliitossa, Bush-vastainen sci-fi 2000-luvulla jne.). 

Odotin paljon - kenties liikaa - Seksuaali-ja sukupuolivähemmistöt SF:ssä paneelilta. Panelistit elävät ei-heteronormatiivisissa liitoissa, ja haluaisivat siis nähdä itsensä edustuttuina spefissä. Paneli koostui pitkälti kirjavinkeistä, jotka olivat englanninkielisiä. Teoksia esiteltiin hyvin pintapuolisesti ja sellainen syvempi keskustelu jäi mielestäni uupumaan. 

Yksi hyvä ajatus paneelista kuitenkin tarttui matkaan: Nykymaailman mallit ja arvot siirretään spefimaailmoihin sellaisenaan turhan hanakasti, vaikka spefissä olisi tilaisuus esittää aivan erilaisia malleja. 

Tässä vielä panelistien ja yleisön lyhyt listaus suomalaisesta LGBT-kirjallisuudesta, joka on myös spefiä: Johanna Sinisalo "Ennen Päivänlaskua ei voi", Jenny Kangasvuo "Sudenveri", Uuskumman "Kumman rakas" novelliantologia, Helena Waris "Sudenlapset", ja Siiri Enoranta "Nokkosvallankumous".

Törmäsimme Kaapelitehtaalla myös hirmuliskoon! 

Sitten pääsimmekin Queer, Queerimpi, X-men paneeliin, joka käsitteli X-men elokuvien homoallegoriaa. Olen lukenut X-men sarjakuvia lapsesta saakka, ja olen suuri Chris Clairemont fani, koska hänen ohjauksessaan (1975-1991) Ryhmä-X:sta tuli monikulttuurinen ja rikas sarjakuva. Ryhmä-X on aina toiminut allegoriana sorretuille ja vähemmistöille, joten on vain luonnollista, että tämä perinne jatkui elokuvissa. 

Paneeli esitteli elokuvista (X-men, X-2, X-men: Last Stand, X-men Origins: Wolverine, X-men: First Class) kohtaukset, joissa allegoria on vahvimmillaan, ja selitti suomalaisille kenties oudot kontekstit. X-men elokuvasarja viittaa paljon USA:n historiaan, kuten 70-luvun AIDS-paniikin HIV-positiivisten rekisteröitymisvaatimuksiin, armeijan "Ask, don't tell" politiikkaan, ja "Gay and proud!" sloganiin. Viittauksia on paljon enemmän kuin moni on huomannut. Taustatyö oli siis selvästi tehty. 

Paneelia vaivasi ehkä hiukan fandom-väritteinen kuva, joka johtunee siitä, että esittelijä oli ilmeisesti tutustunut elokuviin alunperin käänteisessä järjestyksessä ja juuri First Classin slash-potentiaalin vuoksi. Hauskaa paneelissa kuitenkin oli! Nauroimme katketaksemme esitetyille tumblr-memeille Charlesin ja Erikin suhteesta. Hiukan surullista, että vielä 2010-luvullakin a) yksikään X-men elokuvien hahmoista ei ole avoimesti homoseksuaali (Mystikko!), b) monikulttuurisuus on aikalailla alaviite. Allegoriat on ihan kivoja, mutta tämä tehtiin jo kauan sitten. 

Viimeinen paneeli lauantaille oli Bimbopaneeli, joka esitteli räiskyvästi fandomin ja internetin memejä ja ilmiöitä teemalla "Mitä internet on opettanut meille". Paneelissa nähtiin mm.  
ja paljon muuta! 

Fandom-juureni ja ikäni näkyvät. Menen nyt potemaan ikäkriisiäni. Sunnuntain postaus seuraa tätä ellei tänään niin huomenna. :D

6 kommenttia:

  1. Kiitti hyvästä postauksesta. :)

    Höh, kun en päässyt paikalle, mutta onneksi tämän perusteella en niin mahdottomasti menettänyt.

    Vähitellen alkaa tulla fiilis, että olenkohan liian yhteiskuntaymmärtämätön kirjoittamaan scifiä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Conissahan oli paljon yhtäaikaista ohjelmaa, eli n. 4 erilaista paneelia/ohjelmanumeroa. Omat valintani tietenkin heijastelevat omia mieltymyksiä. Välillä oli todella hankala päättää minne menisi, kun usea paneeli olisi kiinnostanut.

      Metaforakeskustelussa tietenkin puhutaan metaforista. Mars voi olla aina vain Mars. Viihteellinen sci-fi on ihan jees. ;)

      Tosin sitä ei tiedä millaista yhteiskunnallista teemaa lukija kirjastasi kaivaisi, vaikkei sellaista olisi sinne edes tietoisesti laittanut. o.O'

      Poista
  2. Kesänovelleja kirjoittaessa on tullut sellainen olo että aika pitkälle spefissä on mentävä että kuulostaa pamfletilta, näin realismia kirjoittaneena.

    Joan minun on nähtävä! Kai tässä pitää alkaa harrastaa tv:n katsomista.

    Kiitos hyvästä postauksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä olenko itse (liian) valveutunut ja metaforanhakuinen, mutta toisinaan sci-fin poliittinen viesti heijaa minut ulos tarinasta. Kuten vaikkapa uusimpien Star Warsien dialogi, jossa oli nostettu George W. Bushin kommentti melkein sellaisenaan pahiksen huulille.

      Tosin kukaan meistä ei ole George Lucas, joten ollaan mielestäni turvassa ;)

      Elementary on hidas ja siinä ei ole kauhean mielenkiintoisia rikoksia viikosta toiseen. Mutta sarjan hahmot ja heidän dynamiikkansa ovat hyviä. Pidän erityisesti siitä kuinka Joan on oikeasti Sherlockin vertainen, eikä mikään sidekick (erityisesti 1.kauden loppua kohden). Ja Sherlock kaanon on päivitetty loistavasti nykyaikaan!

      Pitäisi kai olla iloinen, että paneeli oli kesy, koska internet räjähti viime vuonna, kun Joan Watson ilmoitettiin (siis ennen kuin sarja oli alkanutkaan). Kuuluisaa valkoista mieshahmoa kun ei voi esittää nainen, joka ei ole valkoinen.

      Poista
  3. Mahtava postaus kuvineen kaikkineen, kiitos!
    Scifissä tuo poliittisuus ja propaganda upotetaan usein mukaan kuvioihin, tosin esiintyy sitä muuallakin. Itse suhtaudun siihen lähinnä huvittuneesti, mutta joskus nuo pätkät on kirjoitettu niin tarkoitushakuisesti että näen punaista.
    Scifi-kirjallisuus lieveilmiöineen aiheuttaa taatusti päänvaivaa tulevaisuuden kulttuuriantropologeille, olen jokusen meilin opiskeluaikoina vastaanottanut klingon-kielellä. Ties mikä bilekutsu meni sivu suun kun en ymmärtänyt viestin sisältöä (vuonna miekka ja kirves ei ollut vielä googlea keksitty).

    Uusi Sherlock on kyllä koukuttanut sen verran että joka jakso on tullut katsottua, vaikka juonikuvio ja rikokset ovatkin hieman puuduttavia. Ehkä ne ovat sitten nuo hahmot jotka saavat katsomaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ajattelin kertoa hiukan enemmän paneeleiden sisällöstä, kaikki kun eivät kuitenkaan ole päässeet paikalle. ;)

      Tuo sci-fin poliittisuus liittyy varmaankin siihen pointtiin kuinka ns. "lasten satu" ohittaa lukijan olemassaolevat muurit ihan erilailla kuin vaikkapa uutisreportaasi. Yleensähän hylkäämme herkästi sellaiset viestit, jotka eivät tue omaa maailmankuvaa. Jotkut tahot ovat sitten valjastaneet sci-fin omiin tarkoitusperiinsä.

      Luen itse yleensä vanhempaa sci-fiä, joten niiden vanhentuneet viestit voi yleensä ohittaa huoletta. Mitenköhän moderneissa sci-fi teoksissa on vielä tällaista?

      Olen usein kanssa miettinyt voiko fandom hulluuden rinnastaa uskonnolliseen hurmokseen? Monelle nykyihmiselle kun jumala on kuollut, on löydettävä jotain muuta elämää suurempaa. Siksi tuo jedikirkko oli mielestäni oiva pointti.

      Huh, itse en ole törmmännyt ihan yhtä omistautuneeseen meinkinkiin kuin klingon bilekutsut! XD

      En ole itse lämmennyt Uudelle Sherlockille. Mutta toisaalla taas hahmo vetoaa moniin muihin. Nämä ovat niin makukysymyksiä.

      Poista