maanantai 8. heinäkuuta 2013

Finncon: Spefin Vastaisku

Ja Finncon raportaasi jatkuu. Tällä kertaa kysessä sunnuntain ohjelma.

Sunnuntaiaamuna suuntasin jälleen Finnconiin, mutta tällä kertaa bussimatka sujui vakavan mantran parissa: "Älä osta mitään. Älä osta mitään. Älä osta mitään." Vakaamus pysyi voimassa ehkä pari tuntia, kun jo onnistuin bongaamaan sen yhdeksännen Finncon ostokseni, eli John Ajvide Lindkvistin Ystävät Hämärän Jälkeen.

Minulla ei ole omaa tahtoa.

 Phantomland-sarjakuvan piirtäjän Maaria Laurisen koju 
ja mm. 5th Element fanarttia ♥

Sunnuntaina viisastuin ja osallistuin hiukan vähemmän paneeleihin. Vai osallistuinko? 

Sunnuntai:
10.00 - 11.00 Maailmankaikkeuden parhaat turistikohteet
11.00 - 12.00 Soundtracks for Books
12.00 - 13.00 Kriitikot vs Bloggarit
13.00 - 14.00 Romahtava maailma ja nuoret kärsijät
15.00 - 16.00 Nörttitytöt esittää: Äitejä, huoria ja neitsyitä

Joo, en viisastunut... XD 

Maailmankaikkeuden parhaat turistikohteet oli hauskaa vaihtelua muihin paneeleihin, sillä siihen osallistui kolme kirjoittajaa, jotka esittivät kirjansa hahmoja ja yrittivät houkutella turisteja kirjamaailmaansa. Paneelissa tutustuttiin Siri Kolun, J.S. Meresmaan ja J.Pekka Mäkelän kirjamaailmoihin. Myös paneelinvetätäjä Shimo Suntila oli leikissä mukana epämääräisen matkatoimiston vetäjänä. 

Parhaiten paneelissa ehkä onnistui J.Pekka Mäkelä, sillä hän onnistui esittämään hahmoaan uskottavasti ja luomaan kirjansa maailman myös vihkiytymättömän kuuntelijan mieleen. Mäkelä maalasi kiehtovan maisemakuvan ulkoavaruuden utopiastaan Alshainista. Susihan menikin paneelista suoraan myyntipöytään ja etsi käsiinsä Mäkelän kirjan (en tosin muista minkä niistä). ;) 

 Soundtracks for Books paneelin Caitlin Sweet (vas), Sara B. Elfgren, Mats Strandberg,
Nene Ormes, yleisöstä lavalla bongattu
J.Pekka Mäkelä ja oik. PJ Jussi Alroth

Soundtracks for Books oli myös minulle mieleinen paneeli. Kirjailijavieraat kertoivat omasta suhteestaan musiikkiin ja siitä millaista osaa musiikki esittää kirjoittamisessa. Oli mielenkiintoista huomata, että suurimmalla osalla oli samanlainen suhde musiikkiin kuin minulla. Kässäreille tai peräti yksittäisille hahmoille on omat soittolistat. Panelistit pitivät erityisesti elokuvamusiikista tai muuten instrumentaalisesta musiikista, koska silloin lyriikat eivät häiritse kirjoittamista.

Paneelissa oli myös puhetta siitä kuinka kirjoihin on alettu painaa soundtrack listoja, mikä on omasta mielestäni hiukan absurdia. Osa koki musiikin kietomisen voimakkaasti kerrontaan ehkä huijaamisena, koska silloin lukijalle välitettiin tuntemuksia olemassaolevan musiikin kautta. Pääsin itsekin ääneen paneelissa, kun  kysyin kenen he haluaisivat säveltävän omiin kirjoihinsa soundtrackit: Nene Ormes halusi Phillip Glassin (näyte), Sara B. Elfgren ja Mats Strandberg valitsivat Angelo Badalamentin (näyte) ja Caitlin Sweet keksi lopulta Maurice Jarren (näyte). PS. Oma valintani olisi Max Richter (näyte).

Ohjelmanumeroita oli siis rutkasti enemmän kuin mihin itse osallistuin.

Meidän porukassamme kenties odotetuin paneeli oli Kriitikot vs Kirjabloggarit. Tämä paneeli oli valmisteltu erinomaisesti! Paikalla oli kaksi ammattikriitikkoa Markku Soikkeli ja Vesa Sisättö, sekä kaksi bloggaajaa Liina Poropudas ja Anmari Viljamaa. Jussi Alroth johti keskustelua PJ:n roolissa. Alkuun osapuolilla oli lyhyt kärjistetty väittely aiheesta, joka sai yleisön nauramaan kaksin kerroin. Sitten puhuttiin vapaammin, osaavasti, rakentavasti ja fiksusti.

Bloggaajista sanottiin oheista:
- Blogeissa on esillä (vain) bloggaajan oma persoona ja maku, kun taas kirjan faktat ja kontekstit jäävät hahmottamatta
- Blogeista puuttuu toimituksellinen työ ja itsekritiikki.
- Bloggaajat eivät myöskään raportoi niistä kriteereistä, joiden perusteella kirja kiinnostaa myös muita lukijoita.
- Kirjabloggaaja on kuitenkin lukijaa lähempänä, koska ei ole objektiivinen yli-ihminen (kuten kriitikko XD).
- Kirjabloggaajien yhteisöllä on oma sääntely ja mahdolliset kytkökset ovat arvioissa esillä.
- Kirjabloggaajat lukevat mitä haluavat ja ovat siis kiinnostuneita lukemastaan. Esiin tulevat myös oudot genret, pienlevikkiset julkaisut ja vanhat kirjat.
- Kirjablogit mahdollistavat keskustelun ja palautteen kirjojen ympäriltä, sillä niissä on kommentointimahdollisuus, joka pitää keskustelun näkyvillä.

Kriitikoista sanottiin oheista:
- Kriitikot ovat eliitin kätyreitä, jotka määrittelevät hyvän maun rajat (huom! sarkasmi).
- Sanoma & kulttuurilehdissähän ei ole huonoja kritiikkejä
- Kriitikoilla on periaatteita ja he ovat luotettavia (eivät ota lahjuksia tai kavereiden kirjoja)
- Kriitikoillakin on toimitukselle toivelistoja
- Ammattikritiikki on hyvin määrämuotoista. Sitä rajoittavat merkkimäärät ja se mihin kritiikkiä kirjoitetaan. Sanomalehdille kirjasta on tehtävä uutinen. Taidelehdille taideteos. Genrejulkaisuihin on peilattava teosta osana omaa genreään.
- Myös kriitikot voivat esittää oman lukijakokemuksensa arviossa (jos sille on tilaa).

Yksi tärkeä keskustelun oivallus oli mielestäni se, etteivät bloggarit koe kirjoittavansa kritiikkiä lukemistaan kirjoista vaan lukukokemuksia. Tämän näkemyksen mukaan bloggareiden arviot olisivat enemmän kirjojen peilaamista omiin kokemuksiin. Paneelissa kritiikki puolestaan määriteltiin oheisesti: Kritiikki ei ole vain juoniselostus, vaan siinä huomioidaan myös teoksen asema omassa lajityypissään ja teoksen syvemmät kerrokset. Kritiikki katsoo siis vähemmän lukijaan itseensä ja enemmän kirjaa osana julkaisukenttää. Kirjan "arvo" tulee määriteltyä yleisemmällä tasolla.

Ongelmalliseksi koettiin se, että vaikka bloggareilla olisikin käsitys, etteivät he kirjoita kritiikkiä, voi muulla maailmalla olla tästä eroava käsitys. Esimerkiksi kustantajat lainaavat myös bloggareiden arvosteluja kirjojen takakansissa (tapahtuuko tätä oikeasti jo nyt vai oliko tämä jokin synkkä tulevaisuuden visio?). Yleisöstä tuli myös kustantamopuolelta kommentti bloggareiden puolesta. Kanerva Eskola (Ateena Kustannus Oy:n toimittaja) nimittäin kommentoi, että toisinaan kirjojen parhaat analyysit saadaan blogeista, joissa tekstillä ei ole merkkirajaa.

Asiaa siis riitti! Keskustelun positiivinen sävy yllätti minut iloisesti ja mielestäni tämä oli aihe, jossa yleisö oli täysillä mukana ja panelistit olivat oikeasti perehtyneitä. Älkää sitten oikeasti nielkö kaikkia esittämiäni argumentteja. Kuten sanoin, väittelyssä oli hauska kärjistetty meininki. :D

Conista löytyi myös Haamujengi! Kuva tosin lauantailta...

Tulevaisuuden nuoret kärsijät paneeli oli dystopiakeskustelu, johon osallistuivat kirjailijat Anne Leinonen, Emmi Itäranta ja Anu Holopainen, sekä PJ:nä Iida Simes. 

Keskustelu keskittyi nuorten kirjallisuuden dystopioihin ja siitä miksi nuoret protagonistit nousevat kapinaan omaa yhteiskuntaansa vastaan, kun aikuiset tyytyvät asioihin sellaisenaan. Aikuisilla on mekanismi alistua ja hyväksyä radikaalitkin toimenpiteet, kun taistellaan omasta selviytymisestä (ja seuraavan sukupolven selviytymisestä), kun taas nuoret elävät tietyllä tapaa kuolemattomina eivätkä pelkää samalla tavalla muutosta. He osaavat vielä kyseenalaistaa maailman ja katsoa asioita mustavalkoisesti. Aikuiset taas ovat turtuneita ja tasapäistettyjä.

Puhuttiin myös siitä kuinka dystopia on tapa käsitellä nykymaailman ongelmia ja ihmisten todellista luonnetta, joka nousee esiin ääritilassa. Dystopiassa on siis kyse valtasuhteista. Uskottavimmat dystopiat ottavat aiheensa nykymaailman ongelmista ja vievät ne äärimmilleen. Lopulta keskustelu ajautui mielenkiintoiseen ajatukseen dyspiasta, jossa tarina kerrotaan myös diktaattorin silmin, joka uskoo "parantavansa maailmaa". Kenties kirjailijamme saivat tästä inspiraation?

 
  Nörttityttöjen huikea paneeli oli conin suurin yllättäjä!

Viimeisenä paneelina oli kaksituntinen esitys naisten malleista mediassa (spefitarinoissa). Paneelia pitivät Nörttityöt blogin toimituksesta Nina Niskanen, Anna-Maija Laine ja Mia Meri. Paneeli oli varmaankin conin paras esitys minulle. Esityksessä oli purtavaa, vaikka aihealue on sellainen, josta luen jatkuvasti. Yleisö oli todella aktiivinen, keskustelu ja kommentit hyviä ja paneeli kaikinpuolin antoisa.

Esitys alkoi Carl Jungin hahmoarkkityypeillä (on luettu Christopher Voglerin Writer's Journeyä, jota itsekin esittelin jonkin verran monomyyttipostauksessani jokin aika sitten), joista annettiin hyvin esimerkkejä. Sitten tuli ikävä toteamus: Arkkityypeissä nähdään pääasiassa miehiä, ja naisille on aivan omat arkkityyppinsä, tässä tapauksessa Sigmund Freudin huora-madonna kompleksin nimeämät huorat ja neitsyet. Naisia kun täytyy lokeroida heidän seksuaalisuutensa perusteella. 

Huorat ovat sääntöjäkunnioittamattomia hahmoja, jotka eivät ansaitse kunnioitusta. Huora-arkkityypit tuppaavat olemaan aktiivisia: mm. femme fatale, huorasoturi, psykoottinen lesbo. Neitsyt puolestaan kunnioittaa sääntöjä ja on vaimomateriaalia. He tuppaavat olemaan avuttomia: palkinto, neito pulassa, prinsessa. Huora-neitsyt akselilla aivan yhtä selvästi eivät sijoittuneet loput arkkityypit, jotka voivat olla molempia: äidit, soturit (jotka ovat hyvisten puolella), matkalaukut (kaikesta valittavat naishahmot, jotka raahataan väkipakolla mukaan seikkailuun) ja jääkaappinaiset

Syy miksi meillä on näin "ihania" naishahmoja on se, ettei naisten tarinoita ole kirjoitettu. Fokus on ollut vuosituhansia miehissä, vaikka naisetkin ovat olleet yhteisönsä aktiivisia ja arvokkaita jäseniä. Näin ollen tuttujen arkkityyppien ulkopuoliset naiskuvat kyseenalaistetaan ja hylätään. 

51% maailman väkiluvusta on naisia ja n. 7% leffoista on naispäähenkilö. Mies on siis oletusihminen. Patriarkaalisen yhteiskunnan vuoksi miehet ovat edelleen tarinankerronnan fokus, koska mediaa tuottavat tahot ovat täynnä miehiä. Maailmassamme vallitsee yleisoletus, että "naiset kyllä samaistuvat mieshahmoihin, mutteivat miehet samaistu naishahmoihin". Esityksessä mainittiin pointti, että arkkityypit on tunnistettava, jotta niitä osattaisiin välttää. 

Yksi väline tutkia naishahmojen roolia mediassa on Bechdelin testi. Luvut puhuvat puolestaan. Naisten läsnäolo ja vaikutus elokuviin on aika köyhä.

Välineiksi naisten monipuolistamiseen panelistit tarjosivat perinteistä sukupuoliroolien kääntämistä. Ajatelkaa vaikka tarinaa, jossa nainen onkin uraohjus ja mies perhekeskeinen. Tässä on kuitenkin varottava karikatyylejä. 

Panelistit esittelivät naisille omat uudet arkkityypit. Nämä tulivat Helen Jaceyn kirjasta The woman in the story - writing memorable female characters. Jaceyn arkkityypit olivat: Sankaritar (ulkopuolinen, selviytyjä, puutteellinen tai tehtäväkeskeinen), Hoivaaja (äiti tai sisarkunta), Riippuvainen (lapsi, uhri tai kannateltava), Uskova (parantaja, amatsoni, rakastaja tai kilpailija) ja Pilari (vaimo, pomo, yhteiskunnan tukipilari). 

Tämä postaus on jo luvattoman pitkä, joten en avaa enempää, mutta näen kyllä miksi Jaceyn kirja voisi olla hyödyllinen heille, joiden on hankala kirjoittaa naista Jungin malleilla. On kuitenkin tärkeä huomioida, etteivät Jungin mallit tai Jaceyn mallit ole oikeasti sukupuolitettuja. Niitä voi käyttää kumpaankin! 

Lopuksi vielä panelistien hieno pointti: Monimutkainen naishahmo määrittää myös mieshahmoja monimutkaisemmiksi.

8 kommenttia:

  1. Mielenkiintoiset koosteet Finnconista! Hyvä että joku muu kirjoittaa tällaisia, en minä millään jaksaisi xD

    Tuohon kirjabloggarit vs kriitikot -juttuun minun on lisättävä, että blogeja on jo jonkin aikaa siteerattu takakansiteksteissä. Ahmun Vinttikamarista olen bongannut lainauksia useammissakin kirjoissa, esim. Elina Rouhiaisen Uhanalaisen kansiliepeessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lupasin muistaakseni kertoa paneeleista tarkemmin, kun kaikki eivät päässeet paikalle. ;)

      Oikeasti? Olin hiukan epävarma, kun en tosiaan ole törmännyt moiseen. Ilmankos yksi leikkimielisistä väittämistä oli "bloggarit ovat korvaamassa ammattikriitikot". O.o'

      Poista
  2. Haa, lisää mielenkiintoista Finncon-koostetta!

    Olen havainnut itse seuraavani enemmän kirjabloggareiden kirjoituksia ostopäätöksia tehdessäni kirjaostoksia, ja syykin taitaa olla tuo paneelissa esitetty. Eli ostopäätöstä tehdessäni minua kiinnostaa enemmän kirjan tarjoama lukukokemus kuin kirjan arvo suhteessa muihin saman genren tuotoksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse luen lähinnä spefiä, josta on vähän asiaa printtimediassa. En välttämättä lue arvosteluja blogeista kauhean tarkkaan, mutta kiinnostun kirjoista, koska ne ovat esillä blogeissa. Blogit ovatkin etenkin kotimaisille kirjoille korvaamaton markkinoinnin kanava.

      Poista
  3. Kiitos hyvästä seurasta!

    Harmi, että minulta jäi tuo kaksituntinen paneeli väliin. Vaikka en oikein piittaakaan kaikista arkkityyppijaotteluista.

    Joo, minustakin soundtrack-listat kirjoihin painettuina ovat vähän absurdeja. Olen nähnyt ihan kotimaisissakin kirjoiss niitä jo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos samoin! :D

      Paneeli oli teoristin unelma, koska esiintyjät nimesivät selvästi mistä arkkityypit tulevat ja valottivat niitä vihkiytymättömille esimerkeillä (näimme mm. klippejä elokuvista). Minusta tuntui kuitenkin, että koko yleisö viihtyi, koska meininki oli ennen kaikkea rento ja vapautunut.

      Oikeasti? Miten nuo toimivat? Siellä on listattu luvuille omat biisit tai hahmoille "tunnuslaulut"? Musiikki on ihan kivaa, mutta haluaisin ajatella, ettei jokin ennestään olemassaoleva kappale voi edustaa hahmoja tai tarinaa yksi yhteen.

      Poista
    2. Ne mitä olen nähnyt kotimaisissa, niissä on ollut ihan soundtrack-lista, ei erikseen hahmoille tai luvuille, yhdessä ulkomaisessa kirjassa olen nähnyt luvuille "omat" kappaleet. Ne on olleet kirjan alussa tai lopussa.

      Poista
  4. Voi kiitos, erityisesti naispaneeliselostuksesta.

    VastaaPoista