perjantai 7. kesäkuuta 2013

Kaipaan


Olen istunut paljon kotona viime kuukausien ajan. Sopeutuminen uuteen asuinpaikkaan ja työmatkaan on vienyt energiaa. En ole vaan jaksanut tehdä viikonloppuisinkaan mitään sosiaalista. Ja avokkini on edelleen työnarkomaani, joten aikaa on ollut loputtomasti rentoutua ja kirjoittaa. 

Täyttää muistikirjojen loputtomia sivuja ajatuksilla. Kaivautua vanhoihin ideoihin, hahmoihin ja maailmoihin. Muistaa miksi niitä alunperin rakastikaan.

 Kirjoittaja ilman muistikirjaa? Joku päivä editoin I:n vain
etten täyttänyt näitä sivuja turhaan.
 

Nyt sopeutumisjakso on ohi ja sen huomaa etenkin aamuisin. Huudatan musiikkia autossa 40 min suuntaansa ja elän tarinoitani. Ajaminen yksin on oudon rentouttavaa. Kuulen hahmojeni äänet, pohdin heidän matkaansa. Ajatuksilleni on paremmin tilaa tyhjiössä, tiellä kun ei ole nettiä tai TV:tä häiritsemässä.

Alan taas kaivata ihmisten pariin. Sisällä istuminen ei auta kirjoittajan mielikuvitusta tai kykyä maalata maisemia paperille. Kirjoittaminenkin on tehokkaampaa kunnon tauoilla. Onneksi loppukuusta on enemmän menoja ja kesäviikonloput ovat perinteisesti vilkkaampia. Sunnuntaina saamme vieraita urakalla grillaamaan.

Kaipaan kai käsin kirjoittamista. Nyt kun lukukausi on ohi, ei ole kirjoittamispiiriä, johon uppoutua viikottain.

 Koskitunnelmia. Sen pauhu on hypnoottinen ja tuoksu huumaava.

Luen kenties liikaa kirjoittamisoppaita ja neuvoja. Kirjoitin vuosikausia huolettomammin ja nyt on sellainen olo, että pitää katsoa tarkemmin mitä tekee, sisäistää uusia oppeja editointia varten. Sokeasti en niitä kuitenkaan kelpuuta. 

Tilasin taas muutaman kirjoitusoppaan kotiin ikään kuin synttärilahjaksi. Epäilemättä istun kohtapuoliin takapihan aurinkotuolissa nenä kiinni kirjassa ja teen taas muistiinpanoja. Tuntuu oudolta tajuta, että teorian pänttääminen on minulle oikeasti mielekästä, kun miettii millainen opiskelija olin.

Samalla pohdin vaihtoehtoja tulevaa varten. Kirjoittamiskurssit kiinnostaisivat edelleen ja työssäkäyvällä olisi niihin varaakin. Matkat tai järkevän sisällön puute muodostuvat usein sitten syyksi etten ole vielä sinne eksynyt.

Mikään ei kuitenkaan voita toisilta saatua palautetta. Kiitos, olette korvaamattomia! :D

4 kommenttia:

  1. Saan niin paljon irti jo pelkästään siitä että tiedän että on toinenkin teoriaihminen olemassa. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teoria auttaa nimeämään ongelmat, jota on omassa kirjoittamisessa. Muuten vaan tulisi itkupotkuraivaria, kun onnistu. Ollaan me sitten yhdessä teoreetikkoja :D

      Poista
  2. Teorian pänttääminen on mielekkäämpää silloin, kun aihe on itseä kiinnostava. Autossa tekstin miettiminen toimii uskomattoman hyvin. Tosin kun liike pysähtuu ruuhkan vuoksi, loppuu yleensä myös aivotoimintani. Hmm, ehkä minun pitäisi kypsyä henkisesti...

    Upea koskikuva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on varmaan ihan totta. Nyt kun ei tarvitse enää päntätä teoriaa sitä lukee mielummin omasta tahdosta.

      Hahaa! Onneksi en aja ruuhkissa liukuvan työajan vuoksi. Saan paahtaa moottoritietä nollat taulussa 90% matkasta. Enkä usko, että kyse on kypsymisestä. Ainakin työpäivän jälkeen aivotoiminta hiipuu itse kullakin ;)

      Poista