perjantai 31. toukokuuta 2013

Teeman varjossa

Jokaisessa tarinassa on teema ja aihe. 
Aihe on se mistä tarina kertoo. 
Teema on tarinan merkitys.

Esim. F.Scott Fitzgeraldin kirjassa Kultahattu (The Great Gatsby, 1925) aihe on 1920-luvun rakkaustarina. Teemaksi puolestaan voisi luonnehtia muun muassa "idealismi vs materialismi", tai "Amerikkalaisen unelman mahdottomuus".

Toisinaan törmään ajatukseen, että kirjoittajan pitäisi jotenkin valita tarinan teema etukäteen. Tämä tuntuu hiukan nurinkuriselta, koska en itse lähde kirjoittamaan teemasta vaan aiheesta. Teema nousee aiheesta juonen edetessä ja tunnistan sen usein vasta jälkikäteen.

Epämääräisen kesäproggiksen yksi pointti on ollut kirjoittaminen teema edellä. Tämän kokeilun tulokset ovat olleet vähintäänkin epätasaisia. Ensimmäinen luonnos oli liian alleviivaava, toinen tuntuu hukanneen kiinnostavan tarinan. Tavallisesti etsin tarinan teeman vasta editoidessani ja alan pohtia mitä viestin lukijalle. Nyt kun tiedän jo mitä haluan sanoa, huomaan jumittavani siinä miten sanon.

Teeman etsiminen ja ymmärtäminen on minulle
lukunautinnon olennainen aspekti.

Teema tarvitsee toimiakseen hyvän tarinan. Tarina ei ole teema. Teema on yksi tarinan komponentti. Hahmot ja tapahtumat eivät ole olemassa vain ollakseen teeman äänitorvia. Lukijaa ei tarvitse pahoinpidellä teemalla.

Alleviivaavalle kirjoittamiselle on varmasti aikansa ja paikkansa, mutta uskon vahvasti, että lukijat lukevat tarinoita viihtyäkseen. Niin minä ainakin teen. Harvempi lukija etsii kirjasta syvällisiä kokemuksia ja uusia ajatuksia. Ne ikään kuin tulevat siinä sivussa ja tekevät tarinasta muutakin kuin viihdettä.

Miten teema sitten upotetaan tarinaan tarpeeksi syvälle, jottei lukija koe, että hänelle saarnataan? Nouseeko teema vain juonesta?

Kultahatun päähenkilö Jay Gatsby kurkottaa laituriltaan lahden toisella puolella hohtavaa valoa kohden. Tuo valo palaa hänen nuoruuden rakastettunsa Daisy Buchananin kodin edustalla. Daisy on sitemmin päätynyt onnettomaan avioliittoon ja on Jayn saavuttamattomissa. Ja kuitenkin Jay kurkottaa häntä (ja hiukan muutakin) kohden mahdottomissa olosuhteissa.

Tämä kuva kertoo teemasta, muttei pakota sitä lukijan iholle. Yhtä hyvin lukija voi sivuuttaa kohtauksen tai olla yhdistämättä siihen sen kummempia tulkintoja. Symboliikka onkin loistava keino vahvistaa teemaa.

Teeman voi upottaa vieläkin syvemmälle. Yksi Chuck Palahniukin Tukehtuminen kirjan (Choke, 2001) teemoista on, etteivät asiat ole sitä miltä näyttävät. Palahniuk esittelee teemansa toistamalla sitä useaan otteeseen kirjan aikana:
- Päähenkilö Victor Mancini huijaa ihmisiä teeskentelemällä tukehtuvaa.
- Victor osallistuu seksiriippuvaisten tukiryhmään, mutta vain tavatakseen toisia seksiriippuvaisia, joiden kanssa ottaa pikaiset kokouksen aikana.
- Kun Victor oli nuori, hänen äitinsä otti häneen yhteyttä pyytämällä kaupan myyjiä kuuluttamaan erinäisiä asioita. Useita kertoja huostaanotettu Victor tiesi äitinsä olevan paikalla tutun kuulutuksen soidessa ja etsi tämän käsiinsä.

Em. elementit ovat pieniä seikkoja tarinassa, mutta ne vahvistavat viestiä. Tukehtuminen on täynnä hetkiä, joissa päähenkilö tai lukija kyseenalaistaa näkemäänsä ja kokemaansa.

 Teeman pointti on kuitenkin sanoa jotakin. Ei sitä saa piilottaa.

Yksi editoinnin tärkeimmistä tehtävistä on teeman kehittäminen. Toisinaan viestiä on alleviivattava, toisinaan vaimennettava. Tarinassa on turha olla teemaa, joka on niin hienovarainen, että teos analysoitava puhki, jotta sen ymmärtää.

Välillä tarinassa voi olla useita teemoja, jotka kertovat lukijalle päinvastaista. Tällöin kerrontaa on selkiinnytettävä ja kahdesta on valittava toinen. Teema onkin tässä mielessä kuin argumentti: vaikka tarina kertoisi idealismin ja materialismin konfliktista, on kirjoittajalla mielipide siitä kumpi voittaa ja tämä käy ilmi myös lukijalle. Kysymyksiä saa esittää, mutta niihin on myös vastattava.
 

2 kommenttia:

  1. En suunnittele teemaa yleensä ikinä etukäteen, lähinnä silloin jos nimen omaan on saanut tehtäväksi kirjoittaa tietystä teemasta - se on aika vaikeaa minulle, koska sitten sitä kirjoittaessa miettii koko ajan teemaa, että sopiiko tämä teemaan. Mutta onneksi välillä onnistuu siitä huolimatta, ja saa tekstin toimimaan. :) Minusta tarinoissa useimmiten onkin useita teemoja - pääteema ja pienempiä teemoja. Siitä en ehkä ole samaa mieltä, että kysymyksiin on aina vastattava. Jokin teksti voi pohtia jotain teemaa, mutta lopullista vastausta ei aina löydy, tai se jää lukijan pääteltäväksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En oikeastaan liputa sen puolesta, että kirjoittamisessa on jotain rikkomattomia sääntöjä. Välillä voi olla ihan perusteltua jättää jotain ilmaan. Sekin kuitenkin riippuu siitä onko kyseessä pääteema vai pienempi teema. Jos tarinan kannatteleva pointti jää hämäräksi, tuntuu minusta lukijana hieman petetyltä.

      Sanotaanko, että ehkä kaikkiin kysymyksiin ei tarvitse vastata, mutta kirjoittajan tarvitsee itse tietää kyllä vastaukset noihin kysymyksiin.

      Poista