torstai 2. toukokuuta 2013

Campin loppu



Yeah Yeah Yeahs - Sacrilege

Nano on ohi. Pääsin tavoitteeseeni hyvin  epäsäännöllisen kirjoitusrytmin kautta. Välillä olin reilusti edellä, välillä en kirjoittanut lainkaan. Jos vielä teen Camp Nanon joskus, en todellakaan tee näin suurta tavoitetta!

Se mitä jäi käteen on outo Lynchmainen paketti melkein irrallisia kohtauksia. Kässärissä on omituinen ajantaju. Kohtauksia puuttuu. Hahmojen päiden sisäiset todellisuudet toimivat välillä ja välillä eivät. Ne hahmot, jotka loin taustakoristeiksi, toimivat paremmin kuin ns. päähenkilöt. Tarinan identtiteetti on aivan sekaisin. En tiedä mitä KK yrittää sanoa lukijoille.

Silti tuntuu, että kässärissä on sitä jotain. Oma kirjoittajan ääneni? Jokin näkökulma? Kaikista ongelmistaan huolimatta KK tuntuu kehityskelpoiselta. Yay?

Muuten olen ollut viimeiset 6 päivää sängyn vankina. Sain mitä hirveimmän kevätflunssan ja minilomani onkin sitten kulunut sitä potiessa. Minun tuuriani siis.

Nyt onneksi tukkoisuus helpottaa. Pystyn nauttimaan lomastani ehkä muutaman päivän. Tarvitsen juuri nyt ihan vain paikallaanoloa ilman uutta projektia. Kuuntelen musiikkia, luen kirjaa... käyn talosta ulkona? ;)

6 kommenttia:

  1. En usko että raakaversiolta vaaditaan muuta kuin kehityskelpoisuutta, joten yay on hyvä reaktio.

    VastaaPoista
  2. Kehityskelpoisuus on hyvä! Kevätflunssa ei. :/ Mutta raakaversio saakin olla vähän sekalainen! Pääasia, että käsis kuitenkin valmistui, jossain muodossa. Kyllähän tarina usein vie eri suuntaan kuin mikä oli suunnitelma. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä ihanaa, että tämän saa viimein laskea käsistään oikein luvan kanssa! ;)

      Tässä tapauksessa liika läheisyys on haihduttanut kaikki luulot tekstistä. Ehkä ne sitten palaavat pienen etäisyyden jälkeen.

      Poista
  3. Samaa mieltä! Pääasia että se on "valmis", oikeasti valmiiksi saamiseen menee paaaljon kauemmin kuin kuukausi. ;) Paranemisia! Ai niin, ja nyt yritän ehtiä vastata siihen haasteeseesi..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kärsin vielä nanouupumuksesta. Onneksi tähän ei tarvitse koskea hetkeen. O.O

      Ai niin! Tosiaan heitinkin ilmoille haasteen. Unohdin jo! ;)

      Poista