tiistai 23. huhtikuuta 2013

Taustatarinan paikka

Alan selvästi taas pohtia kirjoittamista teorian kautta nanottamisen lähestyessä loppuaan. Ensi kuussa palaan todennäköisesti M:n editoinnin pariin, mutta olen huomannut pohtivani myös KK:tä teknisesti. Miksi juoni toimii näin? Millaista kieltä käytän? Millaisilla välineillä kerron tarinan?

Kirjailijan maailmassa menneisyyden raunioilla on väliä.

Kirjoitin viikonloppuna useamman kohtauksen, jossa KK:n päähenkilöitä haastatellaan. Heidän on pakko muistella elämäänsä taaksepäin hetkeen, jolloin vaikeudet alkoivat. Haastattelu - se mitä sanottiin ja jätettiin sanomatta - on hetki, jolloin lukijalle kerrotaan suoraan sellaisia asioita, joita tämä on toivottavasti jo miettinyt itsekin. Haastatteluiden kirjoittaminen sai minut kuitenkin ajattelemaan.

Ovatko taustatarinat tarpeellisia vai eivät?

Törmäsin jo M:ssä taustatarinoiden ongelmallisuuteen. Kaikki kässärin jännitteet juonsivat hahmojen taustatarinoista, mutta suuren hahmokaartin kanssa oli oikeasti mietittävä miten tieto välittyisi lukijalle parhaiten. Kaikkea ei voinut vain sanoa. Poistin editoidessa yhden takauman, mutta tiedän jo nyt, että se on korvattava jollakin muulla, jotta tarinassa on järkeä.

Kuvittelisin taustatarinalle olevan enemmän aikaa moniosaisessa kirjasarjassa kuin itsenäisessä teoksessa ja siksi ratkoin osan ongelmista sarjaksi suunnitellussa M:ssa siirtämällä tavaraa hypoteettisiin jatko-osiin. Samalla kirjojen olisi kuitenkin seistävä omilla jaloillaan. 

Nyt pohdin voisiko KK toimia ilman ko. haastatteluja. Toisaalta lukijalle paljastuu niissä paljon tietoa, joka selittää hahmojen käytöstä ja persoonaa, toisaalta kaikki ei ole välttämätöntä juonelle. Missä menee kultainen raja?

Aeon Fluxin maailmassa eletään hetkessä.

Voiko tarina toimia ilman päähenkilön taustatarinaa? 

Olen huomannut muissa medioissa mieltyväni toisinaan hahmoihin, joilla ei ole taustatarinaa, mutta en muista törmänneeni sellaiseen kirjassa. Hyvä esimerkki on mielestäni animaatio Aeon Fluxin päähenkilö Aeon. Hänen menneisyydestään ei kirjaimellisesti kerrota mitään sarjan kuluessa, kuten ei myöskään hänen antagonististaan Trevor Goodchildista.

Yleisesti ottaen tarinoissa hahmoilla on kuitenkin taustatarina. Vaikka hahmo kärsisikin äärimmäisen salaisesta taustatarinasta, jota ei koskaan paljasteta lukijalle, taustatarinaan viitataan ja siitä esitetään kysymyksiä. Olematon taustatarina on itsessään väline, jolla lukija saadaan kiinnostumaan hahmosta. Luodaan mielikuva siitä, että ainakin kirjoittaja tietää mistä on kyse, vaikkei välttämättä tietäisi.

Hahmovetoisessa tarinassa kuvittelisin taustatarinan tärkeämmäksi kuin juonivetoisessa. En ole tainnut koskaan kirjoittaa hahmoa, jolla ei olisi taustatarinaa. Taustatarina on usein se asia, jonka haluan kertoa lukijalle mahdollisimman pian: "Katsokaa nyt kun tää tyyppi on niin cool!"

Millaistakohan olisi kirjoittaa hahmoa, jolla ei ole taustatarinaa? En nyt puhu muistinsa menettäneestä muukalaisesti, jonka salaisuuden paljastuminen on tarinan ydin, vaan hahmosta, jonka menneisyydessä ei ole mitään mielenkiintoista.

Päätin palkita itseni varaamalla muutaman kesälomapäivän toukokuun alkuun. Sain siis vapun jälkeen mukavan miniloman. Malttaisinkohan olla kirjoittamatta?

12 kommenttia:

  1. Riippuu tietysti tarinasta ja taustatarinasta... hm... itse kehitän kyllä hahmoille aina jonkinlaisen menneisyyden, mutta ei ne yleensä mitään ihmeellisyyksiä sisällä. Niin ja yhdelle hahmolleni tein 1800-luvulle asti menevän sukupuun, vaikka kaukaisilla sukulaisilla ei ole tarinan kanssa tekemistä, tein sen itselleni. Jos kirjan juoni perustuu sille, että henkilön menneisyydessä on jotain salattavaa / selvitettävää, tai henkilön käytös selittyy sillä, niin taustatarina on varmastikin tärkeä. Vaikka ei se kokonaan paljastuisikaan. Lukijana minulle tulee vähän sellainen tunne kuin henkilöhahmo olisi "tyhjä", jos hänellä ei ole mitään taustaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kehittelin nuorempana paljon taustatarinoita. Taustatarinathan ovat sellainen asia, jota toitotetaan aina jokaisessa kirjoitusoppaassa tärkeäksi osaksi hahmonluomisprosessia.

      Alan itse vähän taipua siihen, että on tärkeämpää tehdä kiinnostava hahmo nykyhetkessä. Mielummin niin, että ne kiinnostavat asiat vasta tapahtuvat hahmolle tarinassa kuin ovat menneisyyttä. ;)

      Jos muistan oikein niin Linnunradan Käsikirja Liftareille päähenkilö Arthur Dent oli aikalailla taustatarinaton hahmo. En muista, että hänen menneisyydessään olisi ollut... no, mitään. Lukukokemuksesta tosin on aikaa!

      Poista
    2. Joo, kyllä hahmon täytyy olla kiinnostava nykyhetkessä. Jos menneisyys on tuhat jertaa kiinnistavampi, miksei sijoittaa tarinaa suoraaan sinne...

      Arthur Dent, no, hänen elämässään ei ollut mitään kovin ihmeellistä tai erikoista ennen kuin hänen talonsa tuhottiin. Mutta kerrottiin siinä vähän hänen tylsästä työstään ja muutamista onnettomista sattumista. Itse kirjassa tapahtuu niin paljon, ettei siihen tarvita salaperäisiä taustoja hänelle. :D

      Poista
    3. Nyt kun lähdin miettimään taustarinaa ns. everyman hahmojen kautta, tajusin, ettei heillä usein ole kovin kummallisia taustarinoita. Tämä varmaan siksi, että lukijan on helpompi samaistua tuiki tavalliseen protagonistiin?

      Poista
  2. Kyllä taustatarinat pitää olla, ainakin merkittävillä henkilöillä. PTM:ssä ja vanhemmissa projekteissani on järkyttävän tarkkoja taustoja, tosin PTM:stä editoin (melkein?) kaikki takaumat pois, ja osa taustaluvuista ei koskaan kuvitellutkaan pääsevänsä perille.

    Uudemmissa stooreissa (lue: nanoissa) taustat ovat jääneet vajaiksi lähinnä ajanpuutteen vuoksi. Tai ovat kehittyneet tekstiä kirjoittaessa. Taustatonta hahmoa on kuitenkin mun mielestä huomattavasti hankalampi kirjoittaa. Pitää aina ratkaisevissa kohdissa (ja myös vähemmän ratkaisevissa) pysähtyä miettimään, kuka tämä tyyppi oikeastaan on. Miten tämä nyt tekisi? Helpompaa olisi, jos olisi miettinyt kaiken valmiiksi..

    Tämä oli aika henkilökohtaista eikä yleisluontoista kommea, mutta en nyt pysty parempaan. Ehkä campin jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alan nyt selvästi eriyttää taustafaktat (tanssi lapsena balettia, kasvoi omakotilossa) taustatarinoista, joihin liittyy elämää merkittävästi muokannut kokemus. Ehkä sekin on omalta osaltaan kirjoittamisen kypsymisen merkki, ettei enää listata taustainfoa vaan kehitellään tarinoita?

      Mitä enemmän tätä mietin, sitä enemmän tunnun löytävän taustatarinattomia hahmoja, joista pidän aikalailla. Esim. Fight Clubin päähenkilöllä ei oikeastaan ole taustatarinaa.

      Taustatarinat tulevat omalta osaltaan varmasti näyttelemään suurta osaa KK:ssa, koska halusin hahmovetoisen tarinan, enkä tarinavetoista.

      Poista
  3. Kyllä taustatarinat pitää olla, ainakin merkittävillä henkilöillä. PTM:ssä ja vanhemmissa projekteissani on järkyttävän tarkkoja taustoja, tosin PTM:stä editoin (melkein?) kaikki takaumat pois, ja osa taustaluvuista ei koskaan kuvitellutkaan pääsevänsä perille.

    Uudemmissa stooreissa (lue: nanoissa) taustat ovat jääneet vajaiksi lähinnä ajanpuutteen vuoksi. Tai ovat kehittyneet tekstiä kirjoittaessa. Taustatonta hahmoa on kuitenkin mun mielestä huomattavasti hankalampi kirjoittaa. Pitää aina ratkaisevissa kohdissa (ja myös vähemmän ratkaisevissa) pysähtyä miettimään, kuka tämä tyyppi oikeastaan on. Miten tämä nyt tekisi? Helpompaa olisi, jos olisi miettinyt kaiken valmiiksi..

    Tämä oli aika henkilökohtaista eikä yleisluontoista kommea, mutta en nyt pysty parempaan. Ehkä campin jälkeen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainiin, ja piti sanoa, että tuo sun kirjakollaasi on mahtava!

      Poista
    2. Kiitos! Goodreadsin sivuilta saa personoitua useammastakin vaihtoehdosta juuri sellaisen kun haluaa (lykkää vaan koodin JavaScript/html gadgettiin) ;)

      Poista
    3. oho, tuliko tuo pidempi kommeni kahdesti? johtuu siitä, että netti vaihteeksi tökki..

      vau, pitää kokeilla, jos jossain välissä jaksaisinehtisin kasata tuollaisen

      Poista
    4. Tulihan se ;)

      Kannattaa varata oikeasti aikaa tuon kyhäämiseen. Minä eksyin sivulle taas pariksi tunniksi, kun tietyistä kirjoista oli lisättävä tietyt painokset (oikeat kansikuvat)... tosin kaikki tuskin on yhtä neuroottisia visuaalisen ilmeen vuoksi O.o

      Poista
    5. kyllä mä olen ;) liikaakin

      Poista