tiistai 23. huhtikuuta 2013

Taustatarinan paikka

Alan selvästi taas pohtia kirjoittamista teorian kautta nanottamisen lähestyessä loppuaan. Ensi kuussa palaan todennäköisesti M:n editoinnin pariin, mutta olen huomannut pohtivani myös KK:tä teknisesti. Miksi juoni toimii näin? Millaista kieltä käytän? Millaisilla välineillä kerron tarinan?

Kirjailijan maailmassa menneisyyden raunioilla on väliä.

Kirjoitin viikonloppuna useamman kohtauksen, jossa KK:n päähenkilöitä haastatellaan. Heidän on pakko muistella elämäänsä taaksepäin hetkeen, jolloin vaikeudet alkoivat. Haastattelu - se mitä sanottiin ja jätettiin sanomatta - on hetki, jolloin lukijalle kerrotaan suoraan sellaisia asioita, joita tämä on toivottavasti jo miettinyt itsekin. Haastatteluiden kirjoittaminen sai minut kuitenkin ajattelemaan.

Ovatko taustatarinat tarpeellisia vai eivät?

Törmäsin jo M:ssä taustatarinoiden ongelmallisuuteen. Kaikki kässärin jännitteet juonsivat hahmojen taustatarinoista, mutta suuren hahmokaartin kanssa oli oikeasti mietittävä miten tieto välittyisi lukijalle parhaiten. Kaikkea ei voinut vain sanoa. Poistin editoidessa yhden takauman, mutta tiedän jo nyt, että se on korvattava jollakin muulla, jotta tarinassa on järkeä.

Kuvittelisin taustatarinalle olevan enemmän aikaa moniosaisessa kirjasarjassa kuin itsenäisessä teoksessa ja siksi ratkoin osan ongelmista sarjaksi suunnitellussa M:ssa siirtämällä tavaraa hypoteettisiin jatko-osiin. Samalla kirjojen olisi kuitenkin seistävä omilla jaloillaan. 

Nyt pohdin voisiko KK toimia ilman ko. haastatteluja. Toisaalta lukijalle paljastuu niissä paljon tietoa, joka selittää hahmojen käytöstä ja persoonaa, toisaalta kaikki ei ole välttämätöntä juonelle. Missä menee kultainen raja?

Aeon Fluxin maailmassa eletään hetkessä.

Voiko tarina toimia ilman päähenkilön taustatarinaa? 

Olen huomannut muissa medioissa mieltyväni toisinaan hahmoihin, joilla ei ole taustatarinaa, mutta en muista törmänneeni sellaiseen kirjassa. Hyvä esimerkki on mielestäni animaatio Aeon Fluxin päähenkilö Aeon. Hänen menneisyydestään ei kirjaimellisesti kerrota mitään sarjan kuluessa, kuten ei myöskään hänen antagonististaan Trevor Goodchildista.

Yleisesti ottaen tarinoissa hahmoilla on kuitenkin taustatarina. Vaikka hahmo kärsisikin äärimmäisen salaisesta taustatarinasta, jota ei koskaan paljasteta lukijalle, taustatarinaan viitataan ja siitä esitetään kysymyksiä. Olematon taustatarina on itsessään väline, jolla lukija saadaan kiinnostumaan hahmosta. Luodaan mielikuva siitä, että ainakin kirjoittaja tietää mistä on kyse, vaikkei välttämättä tietäisi.

Hahmovetoisessa tarinassa kuvittelisin taustatarinan tärkeämmäksi kuin juonivetoisessa. En ole tainnut koskaan kirjoittaa hahmoa, jolla ei olisi taustatarinaa. Taustatarina on usein se asia, jonka haluan kertoa lukijalle mahdollisimman pian: "Katsokaa nyt kun tää tyyppi on niin cool!"

Millaistakohan olisi kirjoittaa hahmoa, jolla ei ole taustatarinaa? En nyt puhu muistinsa menettäneestä muukalaisesti, jonka salaisuuden paljastuminen on tarinan ydin, vaan hahmosta, jonka menneisyydessä ei ole mitään mielenkiintoista.

Päätin palkita itseni varaamalla muutaman kesälomapäivän toukokuun alkuun. Sain siis vapun jälkeen mukavan miniloman. Malttaisinkohan olla kirjoittamatta?

torstai 11. huhtikuuta 2013

Kakkosviikko suolla


Leirielämä jatkuu. Tänään menee rikki 20k.

Olen selvinnyt jo kakkosviikolle, mutta Nanolle tyypillinen kakkosviikon uupumus vaivaa. Tässä kohtaa yleensä luovutin ensimmäisinä vuosina. 20k oli pitkään minulle se maaginen raja, jossa kiinnostus lopahti. Kirjan keskikohta.

Onneksi nykyisin on enemmän raivoa puskea eteenpäin, vaikka ideoiden epätäydellisyys tuleekin tässä vaiheessa kovin usein vastaan. KK:n ensimmäiset 10k ovat yllättävän mielenkiintoista luettavaa, mutta nyt kun juonen pitäisi puskea eteenpäin alkaa minua vaivata monikin asia.

Vesitänkö hahmojeni elämää narratiivisilla valinnoilla: tunkemalla yhden hahmon näkökulmaan absurdia huumoria, kiertelemällä selkeitä vastauksia toisen identtiteettiin? Onko teksti liian puhekielistä, eli missä vaiheessa lukukelpoisuus kärsii? Yritän siis kirjoittaa semi-realistista kauhua, jossa on yliluonnollinen elementti, enkä ole välttämättä lainkaan omalla mukavuusalueellani.

Nyt tarvitsisi siis tarpoa suolla ilman ruokaa ja juomaa samalla kun keuhkot kirkuvat happea. Viikonlopun jälkeen pitäisi helpottaa. Tarinassa puskee päälle uusi vaihde ja toivottavasti sen myötä uusi energia.

Luulen kuitenkin, että ensi kuussa on pakko pitää taukoa kirjoittamisesta. Lukea muutama kirja, tehdä jotain ihan muuta. Ja kun sitten kirjoitan, keskityn varmaan johonkin hiukan maagisempaan. KK:n maailma on aika synkkä ja masentava ja kaipaan siitä varmasti taukoa kuun loputtua.

Tarina tulee varmasti vaatimaan pirusti editointia ja työtä, mutta raakaversio on sentään olemassa. Eipä ole kyseessä taas yksi loistava idea, joka jää kirjoittamatta. ;)