maanantai 11. maaliskuuta 2013

Projekti M:n historia

Editointi on sujunut sen verran hyvin, että lienee parempi pohjustaa hieman M:n taustoja, koska M tulee varmaan pyörimään tänä vuonna pöydälläni paaaaljon. ;D

Projekti M on hiukan erikoinen tapaus siksi, että en tiedä annanko tätä koskaan eteenpäin kustantamoille. Kuulostaa hullulta tehdä kaikki tämä työ ja jättää kässäri sitten muhimaan pöytälaatikkoon, mutta minulla on tälle kaikelle ihan oikeasti pätevä syy. Katsokaas, projekti M on fantasiasarja, joka minun oli tarkoitus kirjoittaa yhdessä sisareni kanssa.

Ideoimme sen eräs kaunis kesä, kun sisareni oli lähemmäs 16 ja minä 11. Ängimme siihen kaiken mahdollisen haluamamme ja se on ollut suunnitteilla lähemmäs 15 vuotta. Meillä oli molemmilla omat hahmomme ja kirjoitimme tarinaa vuorotellen luku kerrallaan. Puhuimme projekti M:stä jatkuvasti ja rakensimme maailmaa samalla, kun itse aikuistuimme. Kävi kuitenkin lopulta niin, että sisareni lopetti kirjoittamisen täysin.


Yoshitaka Amanon taidetta taas, tällä kertaa Final Fantasy-aiheisia luonnoksia

Kun lähenin teini-ikää, aloimme tapella M:n kehityssuunnista. Minusta kasvoi kyyninen aikuinen ja sisareni oli luonteensa mukaisesti optimistisempi. Ristiriidat kärjistyivät, sillä minä en enää pitänyt M:n fantasiaklisheistä, kun taas sisareni ei innostunut uudistuksistani. Kävimme paljon keskusteluita M:stä, mutta tilanne meni aina vain huonommaksi.

Lopulta sisareni heitti pallon minulle ja käski päivittää tarinan mieleisekseni. Tein sarjalle juoniluonnosta yli kolme vuotta. Tappelimme siitäkin, mutta sisareni ei enää jaksanut sitoutua riitoihimme entiseen malliin, olihan luonnokseni pikemminkin "tulkinta oikeasta tarinasta". Luonnosteluni auttoi minua kuitenkin löytämään hahmot ja heidän polkunsa, vaikka paljon olikin muuttunut. Minussa alkoi palaa halu kirjoittaa ja tein mielettömän maailmanrakennusmaratoonin ennen viime syksyn Nanoa.

Emme edelleenkään olleet samaa mieltä asioista. Yritin kyllä kannustaa sisartani ja sanoa hänelle, että tekisin luonnoksen juonesta, jotain jonka pohjalta voisimme työstää tarinaa yhdessä. Ja paskat. Erehdyin lukemaan katkelmia hänelle ollessani kylässä ja niistä löytyi heti useampi yksityiskohta, josta saimme riidan aikaiseksi. Halusin pohtia hahmojen ihonväriä, päälleliimattuja romansseja ja hahmojen psykologiaa ja suhteita. Hän ei osannut kuvitella tarinaa ehdottamieni muutosten kera.

Lopulta oli vaan pakko vaieta aiheesta ja kirjoittaa tarina siten kuin minusta tuntui oikealta. Se on kässäri, jota juuri nyt työstän.


Final Fantasy on ollut M:n inspiraation lähde jo vuosia,
pelisarjan manattavat jumalolennot jäivät mieleen

Haluan kirjoittaa tarinan, koska se ja hahmot ovat olleet päässäni 15 vuotta. Haluan kirjoittaa tarinan, jottei minun tarvitse miettiä vanhana "mitä jos?". Mutten voi tehdä kässärille muuta kuin laittaa sen pöytälaatikkooni, mikäli tämä on sisareni tahto. En voi ottaa jotain yhteistä ja viedä sitä eteenpäin ilman hänen siunaustaan. On mieletön harmi, ettei sisareni enää kirjoita, mutta tuntuu väärältä haudata yhteinen unelma, etenkin kun hän ei sitä tule todennäköisesti ikinä toteuttamaan.

Olen rakentanut suuren osan tarinasta uudelleen. Syvin ydin on yhä sama, mutta olen ottanut ainekset ja tehnyt niistä todella paljon muutakin. M on elänyt niin kauan, että on mahdotonta sanoa missä minun ideani alkavat ja siskoni päättyvät. Tiedän kuitenkin, että nykyisessä versiossa on pirusti omaani, koska olen työstänyt sitä ilman rikoskumppanini inputtia 4-5 vuotta. Alkuperäinne kehystarina on elänyt niin paljon, että se tuntuu vain lähtöpisteeltä nykyiselle.

Sisareni on iso osa elämääni ja onkin huvittavaa, että läheisestä suhteestamme huolimatta on M ainoa asia, josta olemme täydellisesti nokikkain. Ainoa ratkaisu on ollut olla puhumatta siitä. Ja kirjoittajana ymmärrän täysin tuskan, joka tulee siitä, kun joku toinen toteuttaa ideasi väärin. Siksi en ole kyennyt uskomaan muiden läheisteni kommentteja siitä, että kirjoittaisin vain ja laittaisin M:n eteenpäin. Ei se niin toimi. :(


Kieltämättä kipeä siskosuhde on heijastunut tarinan sankareihinkin ja
heidän hankaliin väleihinsä, mutta jos he löytävät sovun, ehkä mekin?

Työstimme M:ää nuorempana yhdessä ilman ongelmia. Sitemmin olemme olleet aika lailla päinvastaista mieltä siitä, mikä edes on maailmamme perusluonne. Sisareni mielikuva on romanttisempi ja heijastelee fantasian kulta-aikaa. Minun mielikuvani on synkempi ja verisempi. Koska ajatusmaailmamme eivät kohtaa edes tarinan jumaluuden määritelmässä, on yhteistyö ollut aika mahdotonta. Kumpikaan ei halua taipua toisen visioon, joka määrittää koko tarinan sävyn aina yksityiskohtia myöten.

Niin ja siskoni näkökulmasta olen siis kertakaikkisen taipumaton diktaattorikirjoittaja, joka haluaa tuhota upean ideamme ja tehdä sen hahmoista kurjia tuhoontuomittuja sieluja, jotka ovat itsekeskeisten ja ankarien jumalten oikkujen armoilla. Ymmärrän hänenkin näkökantaansa. ;)

Olen päättänyt kirjoittaa M:n niin pitkälle kun voin. Katson mitä hän sanoo. Ehkä kirja päätyy pöytälaatikkoon, ehkä saamme ongelmamme käsiteltyä, ehkä tarinalle on vielä onnellinen loppu. Kadun enemmän ellen yritä ollenkaan.

13 kommenttia:

  1. Hui, aikamoinen tarina. Siskoni ei harrasta kirjoittamista, joten yhteisprojekteja ei ole koskaan ollut.

    Minkäänlainen kompromissi ei taida olla mahdollinen? Tai siis, visionne eivät ole yhdistettävissä? Ikävää, ettäyhteiskirjoittaminen meni solmuun, mutta toisaalta, olet miettinyt tarinaa hurjan kauan, joten varmaan se jää vaivaamaan, jos et kirjoita sitä jossain muodossa paperille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan oman sisaruksen kanssa kirjoittaminen vaikeampaa kuin jonkun toisen? Ts. ainakin siskojen kanssa riitelee herkemmin kuin kavereitten...

      Poista
    2. Me tulemme muuten todella hyvin toimeen ja makumme ovat samanlaiset. Tämä projekti on nyt muodostunut eräänlaiseksi koetinkiveksi. Saamme riidan aikaan jokaisesta pikkuasiastakin.

      Luulen, että lyhyemmän aikavälin projektia on helpompi tehdä yhdessä. Loputtomat aikalisät ja tarinan kehittely yksin ovat johtaneet erimielisyyksiin. Kompromisseja on tehty vaikka millä mitalla, mutta se syö kyllä naista, kun omat ideat eivät järjestäen kelpaakaan toiselle ja joka asia on pakolla vänkäämistä. :(

      Poista
    3. Minullakin on siskoni kanssa hyvät välit (puhumme joka päivä, jos emme näe), mutta enpä usko että yhteisestä kirjoittamisprojektista tulisi mitään, vaikka hän kirjoittaisikin. En usko että hermomme kestäisivät. :D Tai mistä sitä ikinä tietää. Lyhyemmän aikavälin projektia on varmaan helpompi tehdä, olet varmaan oikeassa.

      Ikuisuuskäsiksiä noin muuten minulla on pöytälaatikossa vaikka millä mitalla.

      Poista
    4. Kirjoitin joitain vuosia sitten ystäväni kanssa projektia yhdessä. Loimme maailman, asetimme säännöt ja kirjoitimme sitten rinnakkaistarinoita. Teimme tämän useampaankin otteeseen ja toimi meillä hyvin ;)

      Eiköhän kaikilla kirjoittajilla ole ikuisuusprojekteja. :D

      Poista
    5. Koska oletan olevani se ystävä, jonka kanssa tuota projektia teit, uskallan kommentoida tähän :D

      Tuli mieleen. Tässä ehkä pätee nimittäin se, että meidän näkemyksemme tietyistä perusasioista ovat hyvin samankaltaiset. Vaikka meikäläinen on, myönnettäköön, se romanttisempi "puolisko" ja teikäläinen taas ei niinkään sanan klassisessa merkityksessä, ahem, ja vaikka kumpaiseltakin löytyy nuo omat salaiset paheemme (ai siis kuka on Nora Roberts?) niin loppupeleissä taitaa olla niin, että tahdomme molemmat hyvin vahvast *välttää* peruskliseitä. Me haluamme tehdä kaikesta vähän synkempää, monimutkaisempaa, väkivaltaisempaa ja kaikinpuolin erilaista - tämä taasen perustuu hyvin vahvaan tahtoon kirjoittaa jotain, joka ei ainoastaan viihdytä, vaan joka saa ihmiset ajattelemaan ja varsinkin kyseenalaistamaan. Tuleepa taas kerran mieleen Shrek ja sipuli, eh. Kaikessa pitää aina olla kerroksia.

      Ja no. Eikä voida unohtaa myös sitäkään, että meidän teksteissä oli jo valmis maailma luotona (tv-ohjelma), eli periaatteessa ei voitu, eikä haluttu, uudelleen määrittää aivan täysin kyseisen maailman KAIKKIA rakenteita. Menneisyys oli jo saneltu. Siskosi ja sun juttu onkin sitten täysin toisissa sfääreissä - maailman rakentaminen tyhjästä vaatii aika hemmetisti päätöksiä lähtien ihan pienen pienistä yksityiskohdista. Paaaalon enemmän, kuin jo olemassa olevan maailman muokkaaminen.

      Olen kanssa ehdottomasti sitä mieltä, että kirjoitat sen tarinan juuri niin kuin itse haluat oli sisko mitä mieltä tahansa, koska muuten se jää kummittelemaan takaraivoon ikuisiksi ajoiksi. Se taasen on mielestäni varsin kunnioitettavaa, ettet ole laittamassa juttua eteenpäin jos ei siunausta tule - itse pohdin välillä tätä meidän yhteistä projektia, ja kovasti tahtoisin poistaa siitä tv-elementin täysin ja luoda omat tarinani/hahmoni uudestaan, mutta en ikinä voisi ajatella vieväni asiaa pöytälaatikkoa edemmäs jos teikäläinen ei asiaa hyväksyisi.

      Ikuisuusprojektien on pakko olla elämän suola tai jotain vastaavaa, koska eihän niiden olemassa ololla piru vie tunnu olevan mitään muuta järkevää selitystä :D Omani ainakin vievät mut vielä joku päivä hullujen huoneelle, olen aika varma :D

      Poista
    6. 50/50 rakkaani. Olet kyllä mainitsemani rikoskumppani, mutta tässä tapauksessa en puhunut yhteisestä ficciprojektista. Meillä on toinenkin projekti, joka on sitä aitoa kamaa. Muistuuko mieleen? Spefitarina mullistuksen kokeneesta maailmasta ja sinne eksyineistä *aikaisempien* maailmojen asukeista? ;)

      Ja hei, on minullakin herkkä romanttinen puoli! Teininä fanitin kovasti Jude Deverauxin ja Kaario Utrion historiallisia romansseja (ei puhuta tästä enää koskaan, pliis).

      Senkun teet expyt hahmoistasi yhteisessä projektissamme. Siunaukseni on sinun. Työstän M:ää varmaan vielä tuomiopäivään asti, mutta ehkä se on sen arvoista ;)

      Mietin aina toisinaan kirjoittamiseni motiiveja. Ajatus siitä, että pyrimme saamaan lukijat kyseenalaistamaan lukemaansa on aika osuva. Tuntuu toisaalta ristiriitaiselta haluta kirjoittaa viihdettä ja sisällyttää siihen sitten raskaita viestejä. Pitää miettiä tätä tarkemmin...

      Kiva nähdä sinuakin täällä ♥

      Poista
    7. Ah, kyllä mä sitäkin tarinaa mietin että tarkoitatko, mutta ei koskaan ehditty kirjottamaan niin pitkälle niin ajattelin että tuskinpa. Siinäkin oli se, että kun molemmat päästiin luomaan ne omat (alkuperäiset) maailmamme, eli siinäkään ei varsinaisesti vaadittu mitään kompromisseja kun molemmat sai tehdä oman mielensä mukaan, remember? Eiks se niin mennyt?

      Jaa joo, tiedän ton ristiriitaisuuden! Sehän se ongelma välillä onkin kun ei löydä sitä tasapainoa, edes suunnitelmissaan, möh. Ja kyllä mä täällä olen pyörinyt, oon vaan tosi huono kommentoimaan, soooowwwy!

      Poista
  2. Harmi ettei sisko kirjoita enää itse! Ajattele miten kiehtovaa olisi, jos kirjoittaisitte kumpikin oman versionne...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän minua tässä eniten syökin! Jatkuva riitely, kun toinen ei ole edes laittamassa visiotaan paperille. Jos hän alkaisi kirjoittaa tarinaa ja tekisi siitä omansa, päästäisin irti. Nykytilanteessa vaan kumpikaan ei hyödy...

      Poista
  3. Minulla kävi oman siskoni kanssa vähän samoin, paitsi että yhteisprojektimme eivät olleet läheskään noin mittavia, emmekä varsinaisesti riitele aiheista. Emme vain puhu.

    Noin ison projektin kesken jättäminen olisi kyllä harmi. Ja ikävää, että siskosi lopetti kirjoittamisen (niin minunkin, heti kun aloin itse ottaa kirjoittamisen "liian vakavasti"). :(

    Minulla on myös yksi ikuisuuksia hiottu pöytälaatikkokäsis, joka jumittaa siellä lähinnä, koska en usko sen olevan tarpeeksi "kypsä" tai "uskottava" kustisten makuun. Mutta ei sitä koskaan tiedä...

    Tuo maailmanne kuulostaa muuten upeasti kehitellyltä. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka osaavat luoda oman (fantasia)maailman. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. haastoin sinut ;)

      Poista
    2. Jep, huomasin haasteen ;)

      Joo, meilläkin se vakavuus jakoi leireihin. Minä olen kenties kunnianhimoisempi, siskoni unelmoi enemmän.

      M:n kehittelyssä on auttanut se, että heittää absoluuttiset totuudet roskakoppaan. Vaikka tarina on ollut messissä pitkään, ei siitä tarvitse pitää kiinni. Rohkeasti vaan tekemään muutoksia sinne mihin niitä tarvitaan ;)

      Minulla vain kaksi projektia, joissa on täysin oma maailmansa juuri siksi, että fantasiamaailman rakentaminen on todella raskata. M:ssäkin on vielä rakentamista ja toinen projekti on vasta viitisen vuotta vanha ja se kypsyy vielä kauan. Hulluksi tässä tulee ;D

      Poista