tiistai 15. tammikuuta 2013

Maanantai-illan terapiaitkut

Vaikka viime vuoden katsauspostauksessa hehkutin sanamääriä (viime vuosi oli niiden suhteen sitten täysin poikkeuksellinen ja tänä vuonna en millään repäise samanlaista saldoa), oli kuitenkin paras kirjoittamiseen liittyvä asia viime vuodelta ehdottomasti paikallisen kansalaisopiston luovan kirjoittamisen kurssi, jolle päätin osallistua syksyllä.

Lähtökohtaisesti maanantai on se päivä, jolloin herää purkkaa hiuksissa, kaikki ketuttaa jo valmiiksi ja työpäivä ei ikinä lopu tarpeeksi ajoissa. Tämän vuoksi illan "terapiajakso" kirjoitusryhmän parissa pelastaa paljon. 'O.O'


(Upeiden kuvia elävämpien luontokuvauksien ohella maanantai-illat ovat täynnä maagista myötäelämistä)

Kokoonnumme kerran viikossa pariksi tunniksi kirjoittamaan. Ryhmänvetäjä antaa meille aiheita ja ajan kirjoittamiseen. Sitten kirjoitamme kolmessa, viidessä, tai jopa kymmenessä minuutissa raapaleita, runoja tai pohdintaa. Lopuksi kaikki lukevat kirjoittamansa muille. Tai no, tietenkään ei pakoteta, mutta aikalailla kaikki lukevat.

Hienointa ryhmässä on sen monimuotoisuus. Osallistujia on kaikenikäisiä ja taustaisia. Sukupuolijako on 90% naisten puolella, mutta muuten olemme hyvin erilaisia ihmisiä ja kirjoittajia. Esimerkiksi taidan olla itse ryhmän nuorimpia jäsen. Muut ovat lähtökohtaisesti eläneet ainakin kymmenen vuotta pitempään ja näkevät maailman hyvin erilailla. Meistä vanhimmat ovat jo eläkkeellä ja kirjoittavat yhä aktiivisesti!

Ensimmäiset kerrat tunnelma oli tietenkin hiukan varaantunutta, mutta meillä meni loppujen lopuksi yllättävän vähän aikaa toisiimme tottumiseen. Ryhmässä pääsee kirjoittamaan ilman liikaa itsekriitiikkiä, saa kuulijoita ja jonkin verran palautetta. Mielestäni paras anti on kuitenkin muiden kuunteleminen. Saamme samoista aiheista aikaan aivan erilaisia kirjoituksia. Kirjoittajan äänemme ovat hyvin erilaiset. On mieletön rikkaus kuulla muiden kertomuksia, etenkin niitä kipeitä ja iloisia kokemuksia elämän varrelta.

Itsehän kirjoitan pääasiassa täysin keksittyä huttua. Kaikenlainen omaelämäkerrallinen syventyminen on minulle rotanmyrkkyä. Totta kai oman elämän kokemukset vaikuttavat siihen mitä kirjoittaa ja miten, mutta minulla ei ole lähtökohtaisesti intoa kirjoittaa omasta elämästäni. Mutta ryhmässä ikäviin muistoihin katoaminen ei olekaan niin kamalaa. Olen moneen kertaan päätynyt kirjoittamaan asioista, joihin en olisi muuten kajonnut pitkällä tikullakaan. Ja sitten on itkettänyt.

Itse asiassa yksi ryhmäläisistä oli kuvannut meitä osuvasti nimellä "Maanantai-illan vollotusryhmä" ;)


Ultra Bra - Kirjoituksia (joka on täydellisesti aiheen liittyvä)

Kirjoittaminen on mielestäni pääasiassa yksin puurtamista. Onkin ollut mielenkiintoista huomata miten ihanaa on kirjoittaa muiden kanssa. Olen tässäkin blogissa jonkin verran jakanut ryhmässä kirjoittamiani raakileita (tosin nyt kun tällä näyttää olevan oikeasti lukijoitakin on kynnys siihen hieman korkeampi o.O). Ne eivät ole laadullisesti mitään ihmeellistä. Lähinnä iloitsen siitä miten säännöllinen kirjoittaminen on lähtenyt käyntiin niin helposti ja miten oikeasti odotan innolla maanantaita, joka on aina ennen ollut se viikon inhokkipäivä.

Niin ja iloitsen tietenkin myös siitä miten saan hitaasti mutta varmasti taas otetta suomeksi kirjoittamisesta. Olen aikaisemmin avautunut siitä miten vaikeaa on pompotella kahden kielen välillä ja ryhmä on ehdottomasti edesauttanut sitä, että saan aivoni taas ohjelmoitua suomenkielelle (tosin sen johdosta tämän hetkeiset fan fiction projektit ovat vuorostaan takkuilleet, aina kun ei vaan voi voittaa).

On tosi harmi, että muutto saattaa sotkea tämänkin kuvion aika pahasti tulevaisuudessa - ainakin jos vaihdan sen johdosta myös työpaikkaa, koska silloin en kyllä ajaisi tänne terapiaitkuja varten :(

9 kommenttia:

  1. Ryhmänne kuulostaa mahtavalta. Minulla oli edellisellä asuinpaikkakunnallani luovan kirjoittamisen piiri, mutta sitä ei vetänyt kukaan, ts. se oli meidän kirjallisuuden opiskelijoiden itse perustama. Se vain kokoontui ihan liian harvoin minun makuuni. Mutta se oli tosi hienoa! Tosin meillä ei oli eri tyyli, me lähetimme tekstit aina etukäteen toisillemme ja käsittelimme sitten piirissä.

    Toivottavasti muutto ei sotke kuvioita kokonaan, tai löydät uuden kirjoitusryhmän. Vaihtaminen on kyllä varmaan ikävää.

    Kuulostaa hyvältä, että olet alkanut saada kiinni suomeksi kirjoittamisesta. Tsemppiä siihen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ps. Ultra Bra on mahtava, lempibändejäni.

      Poista
    2. Opiskelijapiireissä on varmaan helpompi saada kirjoittajakontakteja, etenkin jos asuu pääkaupunkiseudulla. Itse olen AMK puolelta, eli koulun kauttakaan ei ollut kauheasti mahdollisuuksia löytää muita kiinnostuneita silloin kun vielä opiskelin. Ja kaiken kukkuraksi muutan nyt pienemmälle paikkakunnalle!

      Mutta eivätköhän asiat jotenkin järjesty ;)

      Teidän tyylinne kuulostaa järkevältä kirjoittajille, jotka ovat määrätietoisempia itsensä kehittämisessä. Ilmeisesti jotain saman tyyppistä olette viritelleet blogiporukalla Nuotiolla?

      Omassa ryhmässäni on paljon eritasoisia kirjoittajia. Etenkin ryhmän nuoret äidit kaipaavat pikemminkin jotain omaa uudessa elämäntilanteessa kuin elättelevät haaveita kirjailijan urasta (tosin eihän sitä ikinä tiedä viekö kirjoittaminen pahemmin mennessään kun ruuhkavuodet hellittävät). Paikan päällä kirjoittaminen myös tarkoittaa sitä, ettei ryhmässä käsitellä viimeisteltyjä tekstejä, emmekä saa niistä kirjallista palautetta. Rento meininki on ollut minulle se tärkein asia.

      Ja Ultra Bra on aivan paras! Olen ikuisesti katkera kun bändi hajosi. <_<

      Poista
    3. Opiskelujen kautta on tosiaan mahiksia saada kirjoittajakontakteja, ainakin jos tarjolla on joku luovan kirjoittamisen kurssi - sitä kautta meidän piiri sai alkunsa. Itse opiskelin Pohjois-Suomessa, mutta kaupunki oli kohtalaisen iso, pikkupaikkakunnilla on tietysti hankaluutensa. Mutta sitä varten on netti! :)

      Itse tykkään saada palautetta eniten viimeistellyimmistä teksteistä, olen nimittäin huono kirjoittamaan tehtävänantojen mukaan. Mutta rento meininki on kaiken a ja o!

      Ah, Nuotio. Kyllä. Sekoiluksihan se välillä menee, mutta kaikki osallistujat kirjoittavat päämäärätietoisesti. :) Lisäksi meillä on ollut kirjailijavieraita, mikä on tosi kivaa. Järjestämme todennäköisesti myöhemmin leirin, jonne mahdollisesti mahtuu joku uusikin jäsen.

      Minäkin olen! Tykkäsin niin paljon Ultra Brasta, enkä ehtinyt edes livenä nähdä.

      Poista
    4. Oma kirjoittaminen (suomeksi) on niin ruosteessa, että lienee parempi lämmitellä taitoja ennen kuin ottaa asioita liian vakavissaan. Siksi tehtävänannot ja lyhyet tekstit ovat olleet itselle helpompia. Tulevaisuudessa olisi kyllä olennaista saada palautetta pitemmistäkin teksteistä.

      Wau, teillä on oikein kirjailijavieraitakin. Kuulostaa tosi hienolta! :)

      Poista
  2. Sait minut iloiseksi Nuotiosta, koska tulin kateelliseksi ryhmästäsi! :D Minä en tunne livenä juuri lainkaan kirjoittajia mutta onneksi on maailman paras keksintö internet. Toivottavasti et joudu luopumaan ryhmästäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään nuorempana tuntenut muita kirjoittajia ja olin ylipäätään arempi puhumaan kirjoittamisestani. Internetin välityksellä löysin ensimmäiset kirjoittajatuttavani, tosin fandom piireistä.

      Onneksi sinulla on Nuotio ja vuosia aikaa tutustua uusiin kirjoittajiin! ;)

      Poista
  3. Ei ollenkaan huono juttu, että päätit lähteä sinne kurssille, siis. Tälleen stating the obvious... mut kun olen vaan tosi iloinen puolestas! Duh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saa sanoa ääneen, vaikka olisikin ilmiselvää. Duh. ;)

      Poista