torstai 20. joulukuuta 2012

maailmanloppu


Vuosi loppuu. Tai vaihtoehtoisesti maailma. Työtkin loppuvat peräti kahdeksi viikoksi. Huomaa että olen ollut työelämässä muutaman vuoden, kun olen jo oppinut arvostamaan pitkää Joululomaa. Kouluaikoina pitkä Joulu oli itsestäänselvyys. Tänä vuonna ängin talvilomani Joulun perään saadakseni editointirauhan. Nyt vain alkaa tuntua, että olen änkännyt sinne vaikka mitä muutakin.

En tiedä mikä fiksu idea oli aloittaa kirjojen kirjoittaminen juuri siitä kirjaideasta, joka oli pitkä eeppinen fantasiatarina. Miksen voinut aloittaa jostain pienimuotoisemmasta? Jostain joka ei veny tiiliskiven paksuiseksi opukseksi? Olen muutenkin intiimi kirjoittaja - tarinoissani on harvoin suurta juonta, joka olisi hahmon kehittymistä tärkeämpää. Ja koska olen ideoinut kirjoja jo lähemmäs viisitoista vuotta (kaksikymmentä, jos alle kymmenvuotiaan kirjalliset helmet, kuten Dangarin Kosto lasketaan mukaan) niin niitä kirjaideoita olisi oikeasti valittavana kymmeniä sieltä pöytälaatikosta.

No, joka tapauksessa Nanon editoinnin pitäisi alkaa lomalla. Teksti on saanut levätä, vaikka olenkin sitä pohdiskellut paljon ideatasolla. Päätin tehdä nykyiselle 100k:lle editoinnin ja jatkaa sitten kirjoittamista, kunnes tarina tulee valmiiksi. En saa kumminkaan rauhaa ennen kuin sopulinkokoiset juonen kolot on tukittu. Plus pääsen eroon huonosta materiaalista (info dumpeista ja kamalista hahmon kuvauksista) ja kirjoitan tilalle vähemmän kökköä.

Kaikki alkuperäiset aikataulut olivat aivan liian lempeitä!

Mikä ei kyllä liene ihme. En ole aiemmin kirjoittanut kirjaa tosissani. Ja kun johonkin ihan oikeasti ryhdyn, en tee asioita puolitein. Sitä kässäriä hiotaan ja käännellään ja väännellään tasan niin pitkään kunnes se on hyvä.

Jos se maailmanloppu ehtii koittaa nyt, niin olen kyllä tosi kyrpiintynyt. <_<

17 kommenttia:

  1. Uuu, kaksi viikkoa, kuulostaa ihanalta! :)

    Ei mitään sievistelyä, isolla ryminällä vaan alkuun. Jos fantasiastoorisi puhutteli sinua eniten, go for it! Hmm.. fantasiaa, jossa tärkeintä on hahmojen kehitys, ei juoni? Mielenkiintoista. :) Sellaista fantasiaa saattaisin jaksaa lukea.

    Minä olen saanut tiivistettyä PTM:ni alle puoleen alkuperäisestä. Näkökulmia on edelleen vaatimattomat viisi. Juoni ei ole mikään valas. Se on kimeera.

    Ei maailmanloppua, nyt on väärä aika. Liian paljon kesken.

    Ihanaa ja aikaansaavaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fantasia on minulle ehkä enemmänkin sellainen kulissi tapahtumille. Juonellisesti ensimmäisessä 100k ei ole tapahtunut ihan kauheasti. Kirjoitan hahmovetoisesti.

      Tuo kimeera vainoaa nyt kyllä todenteolla! Mitä enemmän yritän jäsennellä tätä, sitä enemmän minusta tuntuu että niitä elukoita juokseekin rinnakkain laumassa useampi! Tai sitten sillä yhdellä on tuhatjalkaisen keho! ...Ehkä on parempi olla miettimättä liikaa.

      Tuo tiivistys on minunkin toiveeni. Ongelmana on vaan se, että kirjoitan usein saman verran tai enemmän "tarpeellista" tilalle.

      Miten pitkään olet editoinut PTM:ää? Ja missä mitoissa tarina on/oli?

      Hyvää lomaa sinullekin! Onneksi tänä vuonna on kaikilla hieman pitempi hengähdystauko ;D

      Poista
    2. Rakastan hahmoja. Jos ne on jätetty persoonattomiksi pintaraapaisuiksi, juonen on oltava hurjan hyvä, että jaksan lukea. Siltikään en välttämättä tykkää.

      Jep, munkin pitäisi lisätä "tärkeää" juttua kaiken poistetun sälän tilalle. Muistaakseni aloitin PTM:n editoinnin tosissani viime kesänä, aluksi sanoja oli >100k, nyt >47k. Olen poistanut paljon turhaa, toistoa, takaumia ja pari sivujuonta sekä pari hahmoa. Tammikuussa olisi viimeistään tarkoitus laittaa tekstiä koelukijoille. Jaiks. :D

      Pakko yrittää lomalla saada jotain aikaiseksi.. Eilen illalla olin aika tehokas, jei. :)

      Poista
    3. WAU. Olet editoinut ihan tosissasi! Upeaa.

      Tarjoudun tässä vaiheessa koelukemaan, jos olet uutta koelukijaa vailla. Toisinaan uusi "tuore" silmäpari voi olla avuksi ;)

      Minä olen vaan maannut Netflixin edessä ja katsonut Ally McBealia koko viikon. Mutta sallittakoon se! Olen yleensä todella kiinni aikatauluissa.

      Poista
    4. Kiitti, vaarna. :) Aluksi tarina oli kyllä ihan levällään, mutta sitten aloin miettiä, tulisiko siitä jotakin julkaisukelpoista... Koelukijoita mulla ei ole vielä ollut kertaakaan, ilmeisesti neljä tyyppiä olisi lupautunut nyt ykköskierrokselle, mutta varmaan sitten editoin ja esittelen uuden version helmikuussa(?). Haluaisitko silloin koelukea?

      Välillä saa rentoilla. Se on ihan jees. Ajatuskin juoksee toivottavasti paremmin sen jälkeen. :)

      Poista
    5. Osaan kuvitella, että se eka versio on aina hankalin. Mutta toivottavasti editointiinkin löytää ne parhaat välineet ja se alkaa sujua ajan myötä.

      Helmikuu(?) sopii hyvin. :)

      Poista
  2. Minulla on puolet enemmän lomaa, mutta silti en tunnu ehtivän tehdä mitään! Mutta ehkä pakkaan esseeni ja spefi-novellini jonnekin kauas valituksesta.

    Minusta se oli fiksua idea, alkaa kirjoittaa tiiliskiveä. Haluat kuitenkin. Siksihän sitä jaksaa kirjoittaa, kun se - kuten Lila sanoi - puhutteli sinua eniten.

    Toivottavasti pukki tuo vähän ylimääräistä aikaa. Tai ainakin jaksamista!

    Tämä kaikki siis olettaen ettei maailma lopu tänään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maailma ei ole loppunut! Jes! Ehkä minäkin saan kirjoitettua nyt kirjan! ;D

      Varaat jonkun nurkan itsellesi ja hoidat esseet pois alta, jonka jälkeen pääset antautumaan spefisi lumoon täysin. En vietä Joulua omassa kodissa vaan kierrämme avokin kanssa molempien perheet. Siellä rentoutuu pakostakin kun ei pääse pohtimaan omia aikatauluja ;)

      Olen ollut jo monta vuotta kyyninen fantasiafani. Luulen että tässä on enemmän kyse siitä, että saan paperille sellaisen fantasiatarinan kuin olen halunnut (omat rodut, valkoinen ei ole default, maailmassa on muitakin sosiaalisia/poliittisia rakenteita, eri kieliä jne). ...Hienot ideat tosin tuppaavat jäämään päähenkilöiden angstin jalkoihin. ;D

      Poista
    2. Kyllähän se ehtii vielä loppua. Tässä on vuorokautta vaikka miten paljon jäljellä. :)

      Spefini lumo on lähinnä siinä miten paljon jauhaan siitä. :D Ei se mitään.
      Hei, hienoa. Minäkään en ole himassa mikä on hyvä koska muuten tuskailisin spefin tai esseen kanssa joulunakin!

      Angstihan on hieno ominaisuus! Sitä paitsi mainitsemiasi ideoita ei kuulukaan kuuluttaa ja ylikuvailla, joten ehkä ei ole niin hätä kuin miltä tuntuu.

      Poista
  3. Minä en ehdi tehdä mitään! Se on kamalaa. Nyt en edes yritä editoida mitään. Tammikuussa ehkä sitten. Ensin luen koeluettavat jutut. Se on onneksi tosi mukavaa.

    Editoiminen ei ole nopeaa. Ei ainakaan minulla. Editoin pääprojektiani S:ää iät ja ajat, lopptuloksesta lähti 40 000 sanaa pois. Eikä se edes alun perin ollut eeppinen fantasiatarina. :) B. N. / Lukuhoukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnen sellaista pientä syyllisyyttä, sillä joulukuu on aika lailla mennyt harakoille. Tosin Nanon jälkeen koelukeminen on ollut parasta mahdollista aktiviteettia ja sain niin kivoja tarinoitakin luettavaksi!

      Editoin yleensä samaa matkaa kun kirjoitan. Teen luvun, editoin, teen seuraavan. Kirjoitan jonnekin 20k tiimoille, arvioin kokonaisuutta, kypsyttelen ideoita, jatkan kirjoittamista, editoin. Kokeilen ensimmäistä kertaa kässärin kirjoittamista "valmiiksi" ennen kuin editoin. Ja odotan tosiaan että sanamäärät putoavat radikaalisti, mikä on vain hyvä.

      Voi, minäkin haluan karsia 40k! Missähän vaiheessa se omien lellikkien suojelu alkaa? Nyt vielä uhoan, mutta viikon päästä tuskin hihkun innoissani, kun heivaan sivuhahmojen kohtauksia. o_o

      Poista
    2. Nano oli ihan kammottavaa. En olisi selvinnyt siitä ollenkaan ilman vertaistukea.

      Minäkin editoin yleensä samalla kun kirjoitan - korjailen lukua, kirjoitan yleensä pari kertaa uusiksi, sitten vasta siirryn seuraavaan. Mutta en kutsu sitä editoimiseksi, se on vain tyylini kirjoitaa, editoin sitten kun roska on kokonaan kasassa niin alusta loppuun. Ja niitä kierroksia ei sitten välttämättä ole ihan pieni määrä. :)

      Minusta ihan kaikkia lemmokkejä ei yarvitse tappaa - mutta kun ne ovat usein sellaisia, että kaikkien muiden lukijoiden mielestä ne eivät ole niin olennaisia. XD mi ä pääsin noin suureen vähennystavoitteeseen, koska oli pakko - kustantomon palautteessa sanottiin, että kässäri on liian pitkä, ja sitten otin sen tosissani. Ratkaisin asian lyhentämällä tosi paljon lopusta. Ja alusta. Itse asiassa taisin kyllä lyhentää keskeltäkin.

      Poista
    3. * lemmikkejä. Olen tosi pahoillani tästä typomäärästä, jota tungen kommentteihin. Ostin vähän aikaa sitten tabletin, enkä vieläkään osaa kirjoittaa tällä.

      Poista
    4. Bee: Nanosta ihan samaa mieltä! :D

      Minä korjailen kirjoittamaani tekstiä milloin satun lukemaan sitä, yleensä jossain kohtaa pidän pitkän kirjoitustauon, jonka jälkeen editoin alkua kevyesti, ennen kuin jatkan. Ja editoidessani saatan edioida puoliväliin ja sitten aloittaa editoinnin alusta.

      Osaatteko muuten sanoa, miten pitkiä jotkut oikeat kirjat on? Montahan sanaa on esim. 100-sivusessa kirjassa? Tai kääntäen, kuinka pitkä olis esim. 50k kässäri kirjana? Sivut on varmaan aika erimittaisia kuin A4:t.

      Poista
    5. Minulla on kyllä ihan sama, jos alan lukea omaa tekstiäni, en osaa vain lukea sitä, samalla sitä tulee korjailtua.

      Sivumäärä riippuu typografiasta ja sen sellaisesta, mutta joskus kun huvikseni laskin, niin 50 000 sanasta tuli n. 300 sivua. (Englanninkielisestä tulee varmaan vähemmän? Ehkä?) Joskus huvikseni laitan kässäreihini tavutuksen, muutan A4:n kirjan sivun kokoiseksi ja katson miltä se suurin piirtein näyttäisi.

      Poista
    6. Bee, ei huolta typoista. En minäkään osaa kirjoittaa. ;)

      OK, luulin jo olevani joku poikkeama, mutta ilmeisesti tuo pitkin matkaa editointi on sangen yleistä. Se hiukan hidastaa kirjoitustahtia, mutta pystyn kyllä onneksi jatkamaan stopeista huolimatta.

      En osaa oikein kommentoida Lilan kysymystä. Kaikki tilastot mitä olen itse silmäillyt ovat koskeneet englanninkielistä tekstiä, joten eroja siinä on suomeen ihan varmasti.

      Poista
    7. Eli 50k on jo aika hurjan pitkä. Tai siis lyhyempi ei ole hurjan lyhyt. Kuvittelin aina, että 50k olis joku 150 sivua tms. Minulla on kyllä koko ajan tavutus käytössä. Samoin kappalejako on hankala hahmottaa, A4:llä lyhyehköltä näyttävä muutaman lauseen kappale voikin olla painettuna hurjan pitkä (itse en tykkää liian pitkistä kappaleista pääasiassa).

      Poista