tiistai 4. joulukuuta 2012

kirjoittajan sanavarasto

Päädyin kirjoittamaan perjantaina tarinaani prologin, jonka sisällyttämisestä olen vääntänyt itseni kanssa kättä jo pitkään. Lopulta luovutin ja päätin kokeilla tuleeko siitä mitään ennen kuin teen päätöksen. Sanasaldo koko illalle oli pateettinen 2k.

Viikonlopun levättyäni palasin sorvin ääreen ja aloin kirjoittamaan ekaa draftia viikoittaisen fan ficcini seuraavaan chapteriin. Siinä ei ollut mitään ongelmaa. Sanoja tuli kuin sieniä sateella, hahmojen sisäiset angstit ja ongelmat oli kuvattu kauniisti, miltei runollisesti. Juoni kulki taas askeleen verran eteenpäin. Suorastaan nautin kirjoittamisesta. Sanasaldo 2,7k muutamassa tunnissa.

Kahden projektin ero? Toinen on suomeksi, toinen englanniksi. Toinen sijoittuu valmiiksi rakennettuun maailmaan, toinen itse rakentamaani. Toisessa on ainakin 6 näkökulmaa, toisessa lisäsin kolmannen vasta eilen. Lyhyesti sanottuna fan ficcini on intiimi tarina hyvin vahingoittuneista ihmisistä (ja androideista), kun taas kirjakässärini on pitkä eeppinen seikkailu.

Erot eivät johdu kiintymyksen puutteesta. Kirjakässärini on ollut muodossa tai toisessa mukana kuvioissa jo kymmenen vuotta. Fan ficcia olen rustannut viimeiset puoli vuotta ja kuukauden tauon jälkeen minulla ei ollut mitään ongelmaa jatkaa sitä. Erot johtuvat kielestä.

Lyhyesti sanottuna olen kirjoittanut englanniksi niin monta vuotta, että minulla on siihen erilaiset välineet kuin suomeksi kirjoittamiseen. Olen hionut oikeinkirjoitustani pakkomielteisesti. Olen lukenut kaiken kirjallisuuden englanniksi. Olen kehittänyt itselleni hyvin tarkan kirjoittajan äänen, tyylin josta nautin. Tiedän mihin tarina kulkee ja nautin jokaisen luvun kirjoittamisesta.

Kässäriäni lukiessani silmiini osuu heti ensimmäisenä se, miten tylsää tarinan kieli on. Se on kökköä - Siis oikeasti kökköä. Ei siellä ole ihania sanoja. Ei siellä ole matomaisen pitkinä vilistäviä lauseita (en siis viljele näitä loputtomasti, mutta ne ovat toisinaan oikein mukavia). Siellä sana kasvot 200 kertaa. Siellä on sana ilme ihan yhtä monesti. Siellä on loputon meri samanlaisia ikävystyttäviä lauserakenteita, jotka hypäävät silmilleni kesken lukemisen.

Fan ficissäni on suuria tunteita. Kieli elää, liikkuu. En revi hiuksiani huomatessani, että katsos taas jonkun kasvoilla on ikävystynyt ilme (hint: minun, eli lukijan kasvoilla), vaan ihastelen tekoihin ja eleisiin kätkettyjä vinkkejä ja sitä miten näkökulmahahmo saattaa tulkita niitä aivan väärin. Seuraavassa luvussa sitten kerron miten se oikeasti meni. Tarina etenee kiirettömästi, viipyillen.

Jätän luvun odottamaan, annan sille ilmaa. Huomenna luen sitä ja hion sanat ja lauseet juuri oikeaan muotoon. Androidi ei tunne, vai tunteeko? Käyttääkö kertoja tästä nimeä, mallia vai pronomiinia? Onko pronomiini personapronomiini vai demonstratiivipronomiini? Mihin hahmo kiinnittää toisessa huomiota? Miten sellainen olento, joka ei toimi kuin ihmiset, viestii aikeistaan? Dialogin on kerrottava paljon!

Ja taas Nanoni. Hyi noita kielikuvia. Enkö oikeasti keksi parempaa kuin sen kuluneen kielikuvan, jota on käytetty tuhatmiljoonaa kertaa? Ja taas ne kasvot. Perkele! Olen kirjoittanut lauseen käyttäen samaa adjektiivia, jota käytin jo x-tuhatta kertaa aikaisemminkin. Miksi? Koska kun keksin oikean sanan ryntäsin sanakirja.orgiin, jotta voisin kääntää sen suomeksi englannista. Ja oliko yhdelläkään ehdotetulla käännöksellä samaa kaikupohjaa kuin sillä englanninkielisellä? Ei tietenkään.

Surullinen totuus on siis se, etten lue tarpeeksi suomea. Sanavarastoni ei kehity. Myönnän toki, että pahimmalla fan fiction buumillani luin paksuja teoksia sanakirjan kanssa, keräsin vieraat sanat listaksi ja käänsin ne itselleni (oi, Mervyn Peaken Gormeghast). Mitään samankaltaista en ole tehnyt suomenkielen kanssa.

Suomenkieliset kirjat ovat kalliita. Koko internet pyörii englanniksi. Katson kaikki elokuvatkin ilman tekstitystä, kun en tarvitse sitä. En ole korjannut telkkaristakaan digisovitinta nähdäkseni suomenkielisiä ohjelmia, kun voin katsoa sarjoja netistä tai Netflixista. Ostan elokuvia muutenkin paljon.

Kenties englanti tuntuu paremmalta, koska en todella ymmärrä sitä? Se sellainen syvällinen tyylin ja sävyn erottelukyky ei ole kehittynyt täysin. En siis ole synnynnäinen englannin puhuja, joten ehkä kaikki vain kuulostaa paremmalta, eikä oikeasti ole sitä?

Työtä on vielä edessä tämän kielellisen rappion korjaamiseksi. Stephen King painotti Kirjoittamisesta-kirjassaan juuri sitä että lukee paljon. Minä vain en lue paljoa luonnostaan. Pidän enemmän elokuvista. Jos luen kirjastosta hyvän kirjan, eikä sen seuraavaan osaan ole vielä suomennosta, luen sen kyllä englanniksi. Viime vuonna luin tasan kolme kirjaa suomeksi: Nälkäpeli trilogian.

Pyyteetön haluni lukea muiden tekstejä ei siis olekaan niin pyytetöntä. Haluan kasvattaa sanavarastoani, saada taas otetta suomenkielestä. Kahden kielen välillä vaihtaminen on yllättävän vaikeaa. Edessä on varmaan vaikea valinta: haluanko työstää suomenkielistä kirjakässäriä ihan tosissani, vai kirjoittaa diet tyyliin fan ficcejä englanniksi? Nämä vaativat suhteessa kumminkin erilaisia taitoja.

Vitsailin tässä jo yksi päivä ystävälleni, että Nanon työstäminen helpotti heti kun en enää ajatellut sitä kirjakässärinä, vaan fan ficcinä yli 10 vanhasta canonista, josta saan ilokseni päivittää AU-version. Tai kuten yksi Nanoilija hienosti foorumeilla totesi: Bitch please, I am the canon.

Fan fic termejä tuntemattomille anteeksi. Woe is me again.

17 kommenttia:

  1. Word. Tää on niin tuttua - ja oon niin samoilla linjoilla. Mä en saa mitään suomeksi aikaiseksi, koska suomi kuulostaa niin helvetin huonolta ja typerältä, enkä mä vaan saa siihen mitään eloa :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää selvästi alkaa "keräilemään" sanoja ja lukemaan enemmän. Eihän se millään muulla korjaannu... Ja just kun mulla alkoi olla englannin suhteen hyvä olo! :P

      Poista
  2. Minä huomasin tuon saman ongelman, kun ryhdyin lukemaan lähes yksinomaan englanniksi. Yhtäkkiä halusin väkisin vängätä englantilaisia lauserakenteita ja sanontoja tekstiin. Aina sai hakea, että kun haluaisin käyttää tätä ja tätä sanaa niin mikä hitto se olisi suomeksi, eikä yksikään vaihtoehto tuntunut sopivalta. Tietenkään. Ongelmani ei kuitenkaan ehkä ollut samaa tasoa, koska en ole kirjoittanut englanniksi.

    Mitään muuta ratkaisua ei ole kuin alkaa lukea suomeksi. Paljon. Mielellään suomalaista kirjallisuutta, jotteivät hätäisesti suomennettujen kirjojen kömpelö kieli saa aikaan lisää ongelmia. Samaan aikaan on kuitenkin tärkeä pitää huolta myös siitä englannin osaamisesta, jottei se koe samanlaista köyhtymistä kuin suomi :D

    PS. Suomi kuulostaa hienolta, vakuuttavalta ja omaperäiseltä, mutta ei silloin, kun sitä lähestyy englannin rakenteiden kautta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, olen samaa mieltä. Tykkään kyllä siitä miltä suomi kuulostaa; se ei vaan tällä hetkellä taivu parhaaseen muotoonsa omissa teksteissäni.

      Mitähän suomalaisia kirjoittajia sitä ottaisi lukulistalle? Minulla on kyllä käännöskirjallisuutta odottamassa lukua suhteessa paljon (Stephen Kingiä, ja voi, Elisabeth Kostovan "Historiantutkija" olisi ihana lukea uudelleen!), mutta niissä tulee varmaan mainitsemasi ongelma eteen. :P

      Poista
    2. Kuten ehkä kommentoimattomuudestani on huomannut, en ole keksinyt, mitä suomalaisia kirjoja voisin suositella :D Haluatko pysyä fantasia/scifialueella, vai kirjallisuuden kentältä laajemmin?

      Toinen juttu oli, että mikähän sinun sähköpostiosoitteesi on? R alkaa olla pientä laittoa vaille valmis, joten voitaisiin vähän miettiä koelukujuttua :) voit vaikka heittää mailia hukkateiden.susi[a]hotmail.com osoitteeseen.

      Poista
    3. Joo, näin arvelinkin. En kauheasti välitä realistisesta draamasta tai romansseista, vaikka niihinkin mahtuu hienoja teoksia. Lukeminen on aina kuitenkin todellisuuspakoa. En lähde rajoittamaan sen enempää, joten jos jotain tulee mieleen niin voit laittaa sanaa.

      Laitanpa mailia niin sovitaan siitä koelukemisesta :)

      Poista
  3. Huu, jännää. Olen aina kirjoittanut suomeksi. Ja pääasiassa lukenut suomeksi sen vähän, mitä olen lukenut. En sano, että olisin huono englannissakaan noin yleisellä tasolla. Teininä viljelin teksteissäni englanninkielisiä sanoja ja sanontoja, koska ne vaan kuulosti niin paljon coolimmalta. Nykyään pysyn pääasiassa suomessa. Ja suomessa on ihanaa se, kun sanoja voi vääntää, muuttaa ja taivuttaa. Ja keksiä uusia. Englanniksi en kyllä uskaltaisi niin paljoa.

    Ja joo, esim. musiikkia kuunnellessa tajuaa välillä, että hitsi tämä kuulostaa hyvältä, mutta eihän tämä oikeasti tarkoita juuri mitään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen pyörinyt foorumeilla kohta kymmenen vuotta, joten englanti on kehittynyt kaiken maailman haahuilun myötä (online kommuunit on aika addiktoivia). Ja kun omasta kirjoittamisestaan saa helposti palautetta englanniksi, oli se sellainen "ei paineita" tapa jatkaa harrastusta ja samalla kehittyä. Ängen niitä englanninkielisiä sanoja ja lausahduksia yhä joka paikkaan. :P

      Olen huomannut muutenkin vieraissa kielissä tuon ilmiön, että jokin vaan lipuu kieleltä, mutta kun sen kääntää, on reaktio ihan eri. Esim. nuorempana kuuntelemani Rammsteinin lyriikat. ;)

      Poista
  4. Minä lopetin melkein kokonaan pitkäksi aikaa käännöskirjojen lukemisen, kun minulle sanottiin, että tekstini kuulosti käännöskirjallisuudelta, eikä se ollut kehu. (Tästä on vuosia.) Sain traumoja ja nykyisinkin luen eniten kotimaista kirjallisuutta, luulen että olen päässyt eroon käännöskirjallisuusvivahteista. Toivottavasti. :)

    En voisi kirjoittaa itse englanniksi, koska minulla ei ole tarpeeksi syvällistä ymmärrystä sitä kohtaan. Ja koska kirjoitan lähes kaikki tekstini puhekielellä. Mutta toisaalta, koska pyörin vain suomenkielisillä foorumeilla, ei ole tullut tarvettakaan. Jos jollain toisella kielellä haluaisin kirjoittaa, se olisi ruotsi.

    Mutta tuo on kyllä aivan totta, eivät sanat kuulostaa koskaan samoilta eri kielille käännettynä, eivätkä lyriikat tai mitkään muutkaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitan nimenomaan paljon hyvin kirjakielistä tekstiä, jossa dialogi on toisinaan puhekielisempää. En osaisi kirjoittaa murteita tai slangia - se vain kuulostaa aina teennäiseltä. Tämä tosin on ongelma molemmilla kielillä. Olen kertakaikkisen surkea suomen puhekielen kirjoittamisessa.

      Vaikea sanoa onko se englanti oikeasti "riittävän" hyvällä tasolla. Mielestäni siitä kyllä edelleen näkee, ettei se ole äidinkieltäni, mutta toisaalta olen saanut myös kommentteja, joissa ihmettelevät ettei se ole äidinkieleni. Tiedä sitä sitten oikeasti.

      En pidä kieliosaamistani niin hyvänä, että voisin julkaista englanniksi kirjaa, kuten Hannu Rajaniemi teki Kvanttivarkaan kanssa. Tällaiseen random säätämiseen se on kuitenkin riittävä. ;)

      Poista
  5. Täytyy kommentoida tähän. :D Olen nimittäin kaksikielinen. Englanti on isänkieleni, suomi äidinkieleni. Olen aina puhunut isän kanssa englantia mutta se ei kehittynyt samalla tasolla kuin suomi, koska asun suomessa. Luen lähes kaiken alkuperäiskielellä, suurimmaksi osaksi siis englanniksi ja mangat japaniksi, mutta silloin harvoin kun luen suomeksi tai suomennettuja kirjoja, jotka olen jostain lahjaksi saanut, en erityisesti keskity siihen että kieli on eri. En välttämättä edes huomaa sitä.

    Kirjoittaminen sitten: kirjoitan sekä suomeksi, että englanniksi. Joskus teksti vain syntyy jommallakummalla kielellä. Yleensä kirjoitan englanniksi pöytälaatikkoon ja suomeksi jos haluan ehkä julkaista tekstin tulevaisuudessa. Ajatuksena on kääntää teksti englannista suomeksi ja hioa julkaisukuntoon, jos siltä tuntuu. Olen joitain tekstejä kääntänytkin editointivaiheessa, toiset ovat vielä käännösajatuksen asteella.

    Välillä tulee vastaan ongelmia, ihan kummankin kielen suhteen. Joudun todella miettimään miten saisin jonkun kielikuvan käännettyä, tai mikä vastaava kielikuva sopisi. Joskus tulee ongelmia kun en muista edes yksittäistä sanaa toisella kielellä. Muistan ikuisesti kun yläasteella en saanut läksyjä tehtyä koska en kuollaksenikaan muistanut mikä on "butter" suomeksi. Pilkutan englanniksi, eli siihen kohtaan pilkku missä tuntuu tulevan puheessa tauko. Oikoluetutan suomenkieliset tekstini mielellään sellaisilla lukijoilla, jotka huomaavat tekstistä anglismit ja väärät rakenteet, koska niitähän tulee ja paljon.

    Englanniksi kirjoittamisesta täytyy sanoa sen verran, että vain yksi suomalainen ystäväni, jonka tekstejä olen lukenut, on onnistunut kirjoittamaan _oikeasti_ englanninkielistä tekstiä. Olen todella skeptinen sen suhteen, että kovin moni suomalainen osaisi, vaikka englanti on läsnä elämässämme ihan päivittäin. Tiedän etten itse osaa kirjoittaa niin nättiä englanninkielistä tekstiä, ehkä selkein esimerkki tästä on se, että en tiedä tarkkaan brittienkun ja jenkkienkun eroja, enkä siten voi kirjoittaa tekstiä yhdellä kielellä, vaan siihen tulee piirteitä molemmista. Ne ovat todellakin eri kieliä. Sanonnat ovat eri, puhekielet nyt varsinkin eroavat toisistaan eri alueillakin, ja sanat kirjoitetaan eri tavalla. Koulussa opetettu kieli on meillä ehkä pääasiassa amerikanenglantia, mutta toisaalta se riippuu tasan opettajasta, että miten paljon hän haluaa tuoda esiin eroja, ja millä kielellä itse opettaa. Yläasteen englanninopettajani puhui brittienkkua, muttei yleensä maininnut mitään kun kirjassa olikin amerikanenglantia. Lukiomaikkani oli ihastunut jenkkeihin ja opetti amerikanenkkua. Lukiossa muistaakseni keskityttiin hieman näihin eroihin, mutta ei kovin paljoa.

    Ensin pitäisi siis erottaa mitä kieltä ylipäätään kirjoittaa kun kirjoittaa englanniksi. Seuraavaksi tulisi sanaston kartuttaminen sillä kielellä. Ei riitä, että lukee englanniksi kirjoja, pitää lukea sellaisia jotka tulevat halutulta alueelta, esim. Briteistä. TV-sarjat pitäisi myös paikallistaa vain siihen alueeseen. Itse haluaisin kirjoittaa nimenomaan brittienglanniksi, ja koen sen haastavaksi etenkin siksi että suurempi osa tänne päätyvästä viihteestä on amerikanenglanniksi.

    Toki pöytälaatikkoon saa kirjoittaa vaikka omalla salakielellään :D Minua vain henkilökohtaisesti vähän ärsyttävät ihmiset, jotka ilmoittavat osaavansa paljon paremmin englanniksi, ja sitten kun luen heidän tekstejään olen sitä mieltä, että jos tämä on parempaa kuin suomenkielinen tekstisi, niin missä lastenkengissä ajattelusi vielä on? Suomi on oikeasti aika kaunis kieli, ja itse kirjoitettu teksti voi tuntua kököltä suomeksi ehkä juuri siksi, ettei suomenkielistä tekstiä tule päivittäin vastaan niin paljon. Yleensä olen aina silti ollut sitä mieltä, että suomenkielinen teksti on ollut kirjoittajalta parempaa antia kuin englanninkielinen. :)

    Tulipa romaani. Anteeksi! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietinkin saatatko olla kaksikielinen, koska englantisi on suomalaisen silmään todella erinomaista ;)

      Itse en ole lähtenyt kääntämisen linjalle. Yritin joskus kirjoittaa englanniksi ihan omiakin juttujani, mutta kieli määrittelee minulla myös ihan kokonaan kirjoitustyylin. En vain ilmaise asioita samalla tavoin eri kielillä, joten kääntäminen olisi liian turhauttavaa puuhaa, kun jutun juju katoaa samalla. Esim. kielellä leikkiminen on todella vaikea kääntää.

      Pilkkuja en osaa kummallakaan kielellä, kuten tämä blogin postauksistakin näkee. Nuo anglismit ovat kyllä todella ärsyttäviä, enkä usein edes huomaa niitä itse. Eli sivuvaikutuksia kahden kieln välillä tanssahtelussa kyllä on.

      Minulla menee myös britti-ja amerikanenglanti sekaisin jatkuvasti. Meillä opetettiin koulussa aina brittienkkua, mutta opin amerikanenglannin sitten viihteestä jo varhaisella iällä. Plus setäni asuu Amerikassa ja minulla on siis 7 amerikkalaista serkkua, joiden kautta kieli on tunkeutunut alitajuntaan jo todella nuorena.

      Tämä britti-ja amerikanenglannin välinen jaottelu on tosiaan se, johon itse lopetan leikin ja totean etten ala kirjoittamaan englanniksi vakavissani. Ei minulla riitä aika ja innostus aktiivisesti hioa vierasta kieltä, ei enää nykyisin.

      En ajattele asiaa niinkään siten, että kirjoittaisin englanniksi paremmin. Englanti vain on ollut enemmän käytössä, minkä vuoksi sillä on helpompi kirjoittaa sellaista tekstiä, joka tyydyttää minua kirjoittajana. Vaatimukset ovat matalammalla ja siihen on erilailla rutiini.

      En ole aktiivisesti kirjoittanut suomeksi viime vuosina koulutöiden ohella kuin opparin 2010, Nanon 2011 ja Nanon 2012. Turhautuminen on siis nimenomaan sitä, että suomeen ei ole rutiinia tai sanavarastoa tällä hetkellä. Jos olisi, kirjoittaisin helpommin tekstiä suomeksi ja epäilemättä paremmin kuin englanniksi.

      Saa kirjoittaa romaaneja, ei minua haittaa ;)

      Poista
    2. Haha, englantini ei ole kovin hyvää, etenkin koska tämänkin nanon korjasin kirjoitusohjelman ohjeiden mukaan jenkkikirjoitusmuotoihin ja pyrin yhtenäisyyden vuoksi poistamaan kaikki brittisanonnat mitä huomasin, mutta olen varma että sinne eksyi jotain mistä en esimerkiksi vain tiedä... kun sanoit haluavasi lukea minulta jotain suomeksi, otin kommentin vähän sillä tavalla että "koska englantisi ei ole niin hyvää, haluaisin lukea jotain suomeksikin". :D

      Kielellä leikkimiset onkin vaikeimpia kääntää, mutta koen ne haasteiksi jotka on mahtavaa ylittää. Ehkä jossain kohdissa jätän kielileikit kääntämättä, ja kohdassa missä sellaista ei ole, sellainen tulee käännökseen helposti. Kunhan ne sopivat tarinan kohtiin, se on ok, koska käännän omaa tarinaani, eli "baby, I AM canon" ;) Miellän sen enemmän tarinan uudelleenkirjoittamiseksi.

      Joo, englanniksi pöytälaatikkoon, kuten sanoinkin :) Englanti tulee useille nopeammin/helpommin, mutta haluaisin kovasti kannustaa ihmisiä kirjoittamaan suomeksi! Suomen kieli ei pysy elossa ellei sitä ylläpidetä, ja puhuttu suomi on ihan eri asia kuin kirjoitettu. Itselläni suomen kieli alkaa sujua taas kun sitä on vähän kirjoittanut, eli jos olen kirjoittanut pitkään englanniksi, kirjoitan ainakin puoli tarinaa suomeksi ennen kuin se alkaa tuntua sujuvalta. Editointivaihe onkin usein tekstin alkupuolella täyttä tuskaa :D Mietin että runojen lukeminen saattaisi auttaa jännien kielikuvien ja kauniiden sanojen saamisesta (takaisin) sanavarastoon, mutta itse en ainakaan paljon runoja kuluta.

      Tai ehkä kirjoittamisen suomeksi voisi aloittaa novelleilla, joissa käytetään kuitenkin hieman erityyppistä kieltä kuin romaaneissa, koska asiat täytyy sanoa tiiviimmin. Itse laitoin vastikään novellin menemään risingshadow'n novellikisaan jonka deadline on muistaakseni vuoden lopussa. Oli todella jännä kirjoittaa sanamäärärajoitettu teksti, sen sijaan että esimerkiksi nanossa tähdätään tietyn sanamäärän yli. Kieltä tuli käytettyä ihan eri tavalla kuin yleensä, ja inspiraation sain kun eksyin sivulle, jossa lueteltiin synonyymejä lumelle.

      Poista
    3. Yritän vaan haalia luettavaa suomeksi oman sanavarastoni takia, ja ajattelin että tykkäisin lukea kirjoittamiasi tarinoita, sillä pidin tyylistäsi. ;) Raakaversioksi tarinasi englanti oli mielestäni pätevää, mutta ihan terveeltä sinunkin itsekriittisyytesi kuulostaa.

      Tuo on juuri se mitä minulle kävi! Se ei ollut enää kääntämistä, vaan päädyin kirjoittamaan asiat uudelleen siten, että lauserakenteet ja tapa sanoa asiat muuttuivat täysin. Päädyin usein heittämään vanhan pois kokonaan ja aloittamaan vaan alusta. :D

      Sen verran voin sanoa, että esim tuo Nano oli loppupäästä paljon parempi kuin alkupäästä, eli pääsin siinä kyllä vauhtiin valituksista huolimatta.

      Aloin tänä syksynä käymään kansanopiston kirjoittajapiirissä, jossa istumme viikossa muutaman tunnin yhdessä ja kirjoitamme paikanpäällä lyhyitä tekstejä, joita sitten luetaan ääneen. Täällä kuulen erityisesti paljon runoja ja yritän niitä itsekin tehdä. Ostin myös kirjamessuilta Shakespearen sonetteja, joita olen ihastellut. Vielä kun löytäisin omaa korvaa miellyttävän suomalaisen runoilijan, jonka tuotantoa voisin sahata samaan tapaan kuin Dante Alighierin "La Vita Nuovaa" niin olisin onnellinen.

      Olen siis innostunut runoudesta enemmän viime vuosina.

      Kirjoittelemme siellä piirissä myös lyhyitä tekstejä. Niitä en ole kauheasti editoinut, mutta koska niitä on pakko tehdä paikanpäällä, tulee suomeksi myös kirjoitettua. Editoinnissa minulle iskee usein liika itsekriittisyys.

      Onnea novellikisaan! Minullekaan ei olisi mitään haittaa tiivistämisen opettelusta, kun tykkään viipyillä tunnelmissa aivan liikaa.

      Poista
    4. Mikä tuo synonyymisanasto sivusto btw on? Olen käyttänyt englanniksi oheista: http://thesaurus.com/browse/confess

      Olisi ihanaa löytää sille toimiva suomalainen vastike. :D

      Poista
    5. ;) En ottanut sitä minään haukkuina, lähinnä ajattelin että olet tekstin tasosta samaa mieltä kuin minä :D Editoin juuri tänään yhden vähän lyhyemmän suomenkielisen tarinani, joten kyllä täältä tekstiä löytyy jos huvittaa lukea...

      Mutta eipä siitä haittaa ole jos kohtaukset muuttuvat "käännettäessä" :) Sehän on vain samalla editointia.

      Luulen että jos itse menisin kirjoituspiiriin, sen täytyisi koostua jostain jo tuntemistani kirjoittajista... ja runoutta en ehkä jaksaisi :D Joskus runot iskevät, ja niitä on ihan hauska kuulla yksi siellä, toinen täällä, mutta mutta. Novellit voisivat toimia, ja samoin olisi hauska kokeilla kirjoittaa mitä eri ihmiset saavat aikaan samasta aiheesta. Se on yksi asia mitä olisi hauska koittaa myös nanossa: suunniteltaisiin yhdessä hieman hahmoja tai juonta, tai annettaisiin pari teemaa joista molemmat/kaikki sitten kirjoittaisivat omanlaisensa tekstin :D

      En yleensä käytä tätä sivustoa, mutta täältä taisin löytää ne mainitut synonyymit... http://synonyymit.fi/lumi

      Poista
    6. Olen huomannut että kirjoituspiirin anti on nimenomaan siinä, että osallistujat ovat niin eri-ikäisiä ja erilaisia kirjoittajia. Kirjoitamme siis samasta aiheesta paikanpäällä. Itse olen nuorimmasta päästä, keski-ikä on lähemmäs 40. On jotenkin upeaa kuulla vanhempien, kokeneempien ihmisten kirjoitusten kautta heidän kokemuksiaan ja ajatuksiaan. Ja toki sekin, että kaikkien tekstit ovat omalaatuisia oli aihe mikä vain.

      Tuo ei ole ollenkaan huono idea Nanolle. Kokeile ihmeessä ensi vuonna josko joku lähtisi leikkiin mukaan! :)

      Poista