torstai 29. marraskuuta 2012

selittämisen jalo taito

Selittäminen on vaikea taitolaji, kun kyse on kirjoittamisesta. Kirjoittaja itse, joka tietää kaiken juonestaan ja hahmoistaan, ei aina ymmärrä mitkä seikat ovat lukijalle ne olennaiset, vaan vuodattaa kaiken mahdollisen paperille, jotta kallisarvoinen lukija ei vaan missaisi mitään tämän neroudesta.

Oma ykkösdraftini on täynnä huonoa selittämistä kappale toisensa perään. Puolustuksekseni sanon, että johonkin ne asiat oli pakko selittää ja että totaalisesti aion cut pasteta näitä omaan wordiinsa sivukaupalla kun aloitan editoinnin. Toisaalta haluan myös syyttää rakasta genreäni siitä, että se on opettanut minua selittämään asioita toisinaan aivan liikaa.

Riittävän selittämisen ja liian selittämisen raja on hiuksenhieno, mutta myönnän näin aikuisiällä lukeneeni yhden jos toisenkin fantasiakirjan, jossa asioita selitetään liikaa lukijalle. Varsinainen toiminta pysähtyy sivutolkulla, jotta tietäisimme tarkalleen miten maailman x teknologia toimii. Kuolemanportti (joka on edelleen suosikkikirjojani) esimerkiksi syyllistyy tähän kertoessaan pitkät pätkät ilmalaivojen rattaista ja toiminnasta. Ja sekään ei riitä! Lisää tekstiä löytyy vielä numeroiduista alaviitteistä ja kirjan takaa.

Mielestäni Fionavarin Kuvakudoksessa oli loistavaa, kun kirjassa oli lukemista helpottava lista kirjan henkilöhahmoista ja heidän rooleistaan. Tämän totaalisena vastakohtana muistan toisaalta Dragon Lancen, jonka perässä selittettiin juonen käänteitä ihan kuvilla, jotta "tyhmemmät" lukijat varmasti tajuaisivat mitä kirjassa oli tapahtunut - tämä tosin liittyi vaihtoehtoisiin aikalinjoihin ja kieltämättä oli sekavaa, mutta eikö ole kirjoittajan tehtävä kirjoittaa asia kirjaan ymmärrettävään muotoon, eikä piirellä kuvia kirjan loppuun asiasta?

Liiallisella selittämisellä on mukava nimi, info dumping, eli informaation kippaaminen lukijan niskaan. On tosin mielipide kysymys milloin tätä tapahtuu ja milloin ei. Hyväksyn kyllä kirjan, jossa on paksu liiteosa informaation kippaamiselle, kunhan kirjassa oleelliset asiat on selitetty ymmärrettävästi ja tiivistäen, milloin minun ei tarvitse lukea kirjaa "sanakirjan" avulla.

Sääntö kai on, että tietoa tulisi jakaa kun se on oleellista, eikä ainakaan suurissa määrin vain ympäristön valottamiseksi. Itse kun olen usein kirjoittanut hahmoon sidottua näkökulmaa, enkä kaikkitietävän kertojan avulla, olen yrittänyt ottaa huomioon sen mitä hahmo tietää ja mitä hahmo miettisi. Jos moni asia on hänelle itsestään selvää, tuskin tämä hahmo pohtisi sitä juurta jaksain kirjassa. Ns. vanhan fantasian kaikkitietävät kertojat sitten ihan oikeasti kertovat usein maaiman synnystä lähtien kaiken faktan.

Tämä on myös oma helmasyntini, asioiden liiallinen selittäminen lukijalle siis. Oletan että lukijat ovat fiksuja - tuskinpa heitä tarvitsee ihan kauheasti pitää kädestä kiinni. Mietin usein myös sitä, kuinka kaikkitietävyys tappaa jännitteen tarinasta. Entäs kun meillä onkin kaksi hahmoa, jotka kuvailevat esim. yhteiskuntaa kahdesta eri näkökulmasta, vaikkapa toinen utopiana ja toinen palavana Roomana? Onko se lukijalle palkitsevampaa, kun hän saa itse päättää mitä uskoo, eikä siis välttämättä näe edes koko asiaa kuin kirjoittaja itse? Tarvitseeko lukijan olla hengentuotoksestani samaa mieltä kuin minä, todennäköisesti kun hän ei sitä kuitenkaan ole?

Otan esimerkiksi vaikkapa sen, että fantasiamaailmassa on erilainen moraali kuin meillä. Tarvitseeko lukijalle sanoa erikseen, että saman sukupuolen liitot ovat fantasiamaailmassa tavallisia ja alkaa kertomaan syitä miksi näin on? Eikö riitä se, että näyttää sellaisen liiton, johon kukaan ei reagoi oikein mitenkään erikoisesti, tai vaihtoehtoisesti mainitsee tästä ohimennen?

Kaikkea ei voi näyttää tällä malilla, etenkään jos se ei ole juonelle oleellista, mutta näitä päätöksiä kirjoittamisessa onkin sitten paljon: mitä kerrotaan lauseella ja mitä esitetään lukijalle vähemmän suorasta hahmojen teoista ja suhtautumisista? Jos on oikeasti luonut kokonaisen fantasiamaailman, ymmärrän halun esitellä sitä mahdollisimman paljon ja sovittaa Tolkienin viittaa omille harteilleen. Tässä kohtaa mieleeni kuitenkin juolahtavat väitteet siitä, etteiTolkienia olisi edes julkaistu nykyhetkessä...

Onnistuin sitten kirjoittamaan taas loputtomasti tekstiä. o.O'

Oikeasti tämä koko pohdinta lähti liikkeelle siitä, kun pelasin Dark Soulsia ja aloin miettimään miten moderneissa RPGeissä jaetaan pelaajalle tietoa maailmasta. Mieleeni tuli Dragon Age, jossa pelaaja löytää pieniä sivuja maailman historiasta, ilmiöistä, tieteestä, yhteiskuntarakenteista jne. pelatessaan. Sitten niitä saa lukea koska vain jos haluaa, muttei tarvitse. Peli on täysin järkevä kokonaisuus ilman, että näitä lukee, mutta ne kyllä antavat maailmaan omaa tuntuaan.

Tästä mieleni juoksi Nano forumille, jossa oli jossain vaiheessa puhetta tiedon välittämisestä lukijoille jokaisen uuden kappaleen alussa. Muistan lukeneeni kirjoja, joissa kappaleen alkuun oli liitetty esim. runoja tai lauluja maailmasta ja ne auttoivat tuomaan tarvittavaa tunnelmaa. Miksei siellä kappaleen alussa voisi myös olla otetta esim. maailman historiasta tai aikakirjoista? Sellaista lyhyttä ja ytimekästä puhelua, jonka voi halutessaan jättää lukematta, mutta joka kertoo kyllä maailmasta tarkemmin.

Minulla ei selvästikään ole selvää mielipidettä asiasta. Riippuu täysin kirjasta pidänkö selittämisen tekniikoista, mutta usein liiallinen selittäminen tulee vastaan myös julkaistuissa teoksissa. Ne on kuitenkin editoitu ja julkaistu ja ne myyvät, eli on olemassa lukijoita, jotka hyväksyvät selitykset. Ei liika selittäminen hyvää kirjaa siis tuhoa, se vain imee voimaa juonelta ja hidastaa tarinan kulkua.

...Sitten mietitään miten paljon tässäkin postauksessa on selitetty samaa asiaa uudestaan ja uudestaan. ;)

Harmi kun Nanon foorumit hiljenevät. Siellä on aina niin ihana keskustella innokkaiden ihmisten kanssa kirjoittamisen ilmiöistä ja saada aivan uusia näkökulmia asioihin... :(

9 kommenttia:

  1. Hyviä pointteja. Ja erot selittävyydessä eivät ole kirjailijasta tai genrestä riippuvia, vaan tekstistä myös. Joissain teksteissä selittäminen on luonnollisempaa kuin toisissa. Itse pidän eniten Dragon Age -tavasta, eli esim. osia maailman historiasta selitettäisiin viitteissä tai aina lukujen aluissa sopivissa pätkissä. Paljon kivempaa kuin keskellä lukua olevat infodumpit jotka on pakko lukea...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoinen ajatus. Itse liitän yliselittämisen erityisesti tiettyihin kirjailijoihin ja genreihin, mutta en ole ihan varma mitä haet tässä takaa. Tarkoitatko tuolla tekstillä siis tyyliä? Vai kenties näkökulmaa (kaikkitietävä kertoja saa minusta selittää enemmän kuin minä-kertoja)?

      Oletko sinä pelaillut Dragon Agea? Luulisin sen oievan sinulle mieluinen, kun siinä on suhteessa aika avoimet vaihtoehdot romanssien suhteen. ;)

      Poista
  2. Robin Hobb on Näkijän tarussaan laittanut jokaisen luvun alkuun pienen infopläjäyksen maailmasta, sen historiasta, yhteiskuntarakenteesta tai jostain muusta.

    Minä olen tapellut juurikin sen kanssa, kuinka paljon lukijalle kannattaa kertoa maailmasta ja mikä sitten taas on liikaa. Juuri sellaista deletointikierrosta teen parhaillaan: yritän poistaa turhaa selittelyä. Eikä asiaa hirveästi helpota se, että minulla on tapana toistaa sanomani asiat kahdesti kuin missäkin kalevalarunossa. Hups.

    Wrimo-foorumit hiljenevät, mutta onneksi kirjoittajabloggailijat pysyvät valppaina ainakin suurimman osan vuotta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen lukenut tuon Näkijän tarun, siitä vain on aikaa lähemmäs 10 vuotta, niin en muista kuin juonen ja hahmot pääpiirteissään. Mutta varmasti hyvä esimerkki juuri siitä mitä ajoin takaa.

      Aivan. Kirjoittajana koen vielä olevani huonoin mahdollinen henkilö päättämään milloin selitän asioita liikaa, koska minä kuitenkin tiedän ja ymmärrän ja olen perehtynyt asioihin ja ilmiöihin enemmän. Se mikä on toiselle lukijalle häiritsevää, on toiselle valaisevaa :P Onneksi on koelukijoita!

      Totta tuokin. Olen vaan huomannut että Wrimo-foorumeiden porukka kertoo omista tarinoistaan paljon hanakammin kuin me suojelevaiset suomalaiset ;)

      Poista
    2. Minä luulen, että wrimofoorumeilla ollaan vapaampia oman tarinansa yksityiskohtien paljastamisen kanssa, koska tarinat on kirjoitettu hyvin erilaista tarkoitusta varten. Wrimotekstilläni tuskin on tulevaisuutta, joten siitä voi puhua miten paljon ja missä tahansa. Niitä oikeita suunnitelmia, en ole valmis jakamaan kovinkaan laajalle. Vaikka tuskin sillä mitään väliä. Tämä siis on oma teoriani, tiedä sitten todellisia syitä. Blogeissa on tapana puhua kirjoittamisesta sitetn yleisemmällä tasolla :)

      Oma kokemukseni wrimofoorumeista kyllä keskittyy Suomi-palstalle. En ole viitsinyt siellä kauemmas lähteä haahuilemaan, kun muuten olisin viettänyt palstoilla koko marraskuun :D

      Poista
    3. Totta varmaan tuokin, että kevyemmällä linjalla siellä mennään. Oma viehtymykseni foorumeille johtuu kuitenkin nimenomaan ideoiden avoimuudesta. Tuntuu usein kuin ketjuja lukee, että ihmiset ovat valmiita ottamaan vastaan palautetta todella hanakasti. Se innokkuus jotenkin kiehtoo.

      Mutta ymmärrän kyllä miksi kannattaa pitää jalat maassa ja jutella yleisemmin tällä puolella. ;)

      Poista
    4. Minä pyörin fanfictio-foorumeilla (loftis, finfanfun yms) nuorempana ja ihan totta, että foorumeilla jaetaan avoimemmin myös originaalitekstejä. Minäkin olen joskus jotain julkaissut sellaisilla alustoilla. Mutta enpäs ole koskaan ajatellut eroa blogikirjoittajien ja foorumikirjoittajien välillä. Pidin kanssa foorumeilla siitä, että palautetta saa helposti ja se on usein ihan tasokasta. Mutta nykyään minusta on tullut niin kyynisen varovainen, etten enää voisi kuvitella laittavani tekstiä julkiseen jakoon :D Bloggailijathan sitten lähettävät tekstejä sähköpostin liitetiedostoina toisilleen ja antavat palautetta sitä kautta.

      Poista
    5. Voi hitto, miten tulikin kirjoitettua fanfiction tolleen vähän suomalaishenkisesti mutta englanninkielisillä sanoilla. Kamalaa xD

      Poista
    6. Hehe, oon itse pyörinyt noissa fan fiction porukoissa yli kymmenen vuotta. Luulen, että niissä painaa se keski-ikä. Tällaiset "vanhuksetkin" nuorenee siinä seurassa vuositolkulla ;)

      Foorumit tosin näyttävät olevan kuolemassa pois. Muistan vielä vanhat hyvät ajat, kun LJ kukoisti ja twitterit sun muut pikaviestintä platformit oli vasta pilke silmäkulmassa, jos sitäkään. Ja muistan toki sitä pitemmällekin...

      Poista