tiistai 13. marraskuuta 2012

50k

Wau. Tämän vuoden NaNoWriMo on todellakin ollut yllätyksiä täynnä! Suurin yllätyksistä lienee kuitenkin oma aivan uskomaton kirjoitustahti. Saavutin vaaditun 50k jo 11 päivän kirjoittamisen jälkeen. Muistan kuinka onneni kukkuloilla olin viime vuonna, kun tavoite täyttyi, joten siihen verrattuna voittofiilikset ovat, sanoisinko laimeat?

Kamalaa valittaa, mutta minusta on kehkeytynyt ihan pieni ylisuorittaja. Kirjoitin sellaisella 4000 sanan keskimääräisellä päivävauhdilla ja nyt kun 50k on täynnä, on tarina oikeastaan vasta alkamassa. Näen jo nyt, että rakennetta täytyy hieman muuttaa. Esim. kolmannella päähenkilöllä oli ensimmäinen kohtaus vasta 33k kohdalla, eikä häneen edes viitattu ensimmäistä kertaa kuin vasta edellisen luvun viimeisissä kappaleissa.

Lisäksi tarinassa on huimasti karsimisen varaa. Kirjoitan paljon hahmojen sisäisiä tuntemuksia ja rakennan maailmaa heidän silmiensä kautta, mutta tiedostan, että leikkaukset tapahtuvan ensin juuri näistä kappaleista, joissa hahmot jauhavat omia angstejaan osittain tarpeettomasti.  Muistan joskus lukeneeni, että hyvä kirja on suurimmaksi osaksi toimintaa ja dialogia. Varsinaisista suhdeluvuista ei minulla ole tietoakaan, mutta myönnän että loputon pohdiskelu ja kuvailu on tylsää luettavaa.

Toistaiseksi lukujani siis painaa juonen vähäisyys.  Päähenkilöitä ja heidän suhteitaan sivuhahmoihin on terävöitetty kyllä matkan aikana ja he ovat koko ajan tarponeet sinnikkäästi eteenpäin, mutta ensimmäisessä 30k on vahva setupin maku. Tarinan maailma on yksinkertaisesti niin valtava ja erilainen, että olen joutunut selittämään ehkä liikaakin sitä keitä hahmot ovat ja mistä he tulevat.

Siirtyessäni kolmannen hahmon päähään, joka on siis ensimmäinen ihminen, huomasin kohtausten heti lyhenevän ja tulevan sisällöltään mielenkiintoisemmiksi. Kun alan tammikuussa editoida tätä järkälettä tulee tasapainon löytämisestä mielenkiintoista. Kokonaisia lukuja tuskin tarvitsee deletoida, mutta toiston karsiminen ja juonen kuljettaminen nopeammin ovat haasteita.

Koska vauhti on ollut niin tiivis, päätin tehdä tänä vuonna tuplananon. Pyrin siis 100k lukuun.   Tappaa en aio itseäni tällä. Pyrin kirjoittamaan niin paljon kuin pieni sieluni sietää, mutten ota paineita. Joulukuussa kuitenkin palaan normaaliin kirjoittamisrytmiini ja jätän tarinan rauhaan hetkeksi (minulla odottaa valmistumista muutama fan fic, joita en suostu hylkäämään). Toivottavasti joulukuuhun mennessä tarina on edennyt ensimmäisen näytöksen ohi ja ollaan edes lähestymässä toisen näytöksen kliimaksia, sillä tiiliskiveä en suostu kirjoittamaan. Kolmas näytös voi olla helpompi kirjoittaa, kun olen editoinut hieman Nanon aikana saatua tekstiä, koska silloin koko tarina on linjassa. Tämä jää kuitenkin nähtäväksi!

Kyllä tästä vielä hyvä tulee. Kirjoitan nyt vain niin paljon kuin sielu sietää ja poistan sitten sellaisen turhan välistä. Sillä saan korjattua tarinan surkean tahdituksen, ja siitä ehkä tulee vielä hyväkin lukukokemus.   Fiilikset ovat siis pitkälti positiivisia, vaikka täysi tavoite tuntuukin pieneltä. Ehkä jos en olisi tahkonut samansuuruisia sanamääriä täyteen hieman hitaammin pitkin vuotta uusien ja vanhojen fan ficcien kanssa, olisin paljon ihastuneempi tuotoksiini.

Nyt vaan jotenkin tiedän, ettei tuo sanamäärä tarkoita työn olevan ohi. Ehei, se vasta alkaa ;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti