sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Uneksijan salainen elämä

(yön ihmeistä: mitä näen, kuulen, teen?)

Uniin ei vajota, niihin sujahdetaan. Uneksija ei kuule, näe tai tee - hän tuntee. Se tunne tulee sydämestä ja mielikuvitus rakentaa sen varaan pienen maailman menneestä ja tulevasta, mahdollisesta ja mahdottomasta.

Unessa mikään ei tunnu pieneltä ja vaivattomalta vaan muruista kasvaa uusia tarinoita ja jokainen tarina on elämää suurempi. Se mikä oli pientä tai vaatimatonta, onkin liioitellun dramaattista ja ihmeellistä. Kuinka vaivattomasti uneksija suhjahtaakaan vanhoihin rooleihin, vieraaseen kehoon. Ei hän muista vanhoja kaunoja tai unen tulevaisuutta. Ei sydän kaipaa nykyhetkeen, ei mieli halaja ketään muuta.

Unessa auringonpaiste on sokaiseva, jalat ovat kuin painot ja sydän hakkaa tolkuttomasti kun unen järjettömyyden uskaltaa kyseenalaistaa. Uni vääristää todellisuuden, juottaa uneksijalle alitajunnan humalluttavaa nektariinia. Uneksija muistaa kauan sitten hiipuneen tunteiden palon, unohtaa miksi kadonneet ystävät on hylätty.

Unessa kaikki elämän monimutkaisuudet näyttäytyvät yksinkertaisimmillaan. Uneksija kylpee joko valossa tai pimeässä; hämärää ei ole - ei eletyissä hetkissä, ei tavatuissa ihmisissä. Ja se ei ole lainkaan kummallista vaikka uneksijaa ympäriöivät puoliksi unohdetut kasvot. Heidän seurastaan iloitaan sydämellisesti.

Vasta herättyään tajuaa uneksija, että se silmitön ilo ja riemu oli vain kaikua sydämessä, kaipuuta yksinkertaisuuteen, viattomuuteen. Ei ihminen koskaan rakasta aivan kuin sillä ensimmäisellä kerralla, luota yhtä sokeasti kuin siihen ensimmäiseen ystävään, pety yhtä katkerasti kuin ensimmäisen kerran. Ja kuitenkin unessa uneksija voi palata näihin tuntemuksiin ja nauttia niistä taas. Heijasteissa kylmyys ei koskaan ole yhtä purevaa, väsymys yhtä painavaa tai epäilys yhtä syövyttävää.

Mitä jos?

Kysymys ui uneksijan alitajunnassa, antaa suunnan tunteillemme, ja sen otteessa on hyvä olla. Ei ole vaaraa putoamisesta, kaatumisesta. Uni on turvapaikka, sen asukkaat heijasteita uneksijan toiveista ja peloista: Muodottomia tai pelottavan tarkkoja. Unessa ei ole arjen hämäryyttä, ikävyyttä, pettymyksiä.

Kuvittele siis unen estradi: uneksija monen vuoden jälkeen ja kadotettu ystävä. Sanat heidän välillään haihtuvat pois, vuodet heidän välistään sulavat kuin jää. Ja vaikka toisen kasvot ovat epäselvät ja ääni iän karhentama, on se sama hymy edelleen luettavissa vanhoilta kasvoilta. On niin helppoa heittäytyä vanhoihin rooleihin: kiusottelija ja kiusoteltava. Unessa ei ole vaaraa, ei särkyneitä sydämiä, ei mustelmille lyötyä ylpeyttä - vain se hyvä ilman komplikaatioita ja mutkia. Unessa on helppo rakastua uudelleen samalla mahdottomalla intensiteetillä.

Järki ei kosketa unta; se odottaa aamuun lohduttaakseen hämmentynyttä mieltä. Aamulla muistojen levy on taas eheä, kokonainen. Silloin uneksija tietää miksi kaikki yöllä koettu on vain fantasiaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti